Tänään pelasin vihdoin täyden golf-kierroksen. Aiemmin olen käynyt pelaamassa vain Bondi Golf Clubin yhdeksää lyhyttä, par 3:n reikää. Tänään pelasin Eastlake Golf Clubilla täydet 18 reikää 35 asteessa, paahtavassa auringonpaisteessa. Eastlake on yliopistoni “kotikenttä”. Järven toisella puolella, Lakes Golf Clubilla oli viikonloppuna Australian Open turnaus. Eastlake ei ehkä ole samantasoinen kenttä, mutta kuitenkin ihan eri tasolla kuin Bondi. Bondissa reiät ovat 90-150 metriä. Yksi on yli 200 m. Eastlakessa reiät ovat pääasiassa yli 300-500 metriä.
Yhdeksän reiän jälkeen vesi rupesi olemaan aika vähissä ja alkoi olla nälkäkin. Puolivälissä oli kioski, josta piti saada juotavaa ja ruokaa, mutta jostain syystä se oli kiinni.
Tuloksia en viitsi mainita, koska niissä ei ollut hirveästi kehumista. Ensimmäiset viisi reikää olivat kokonaisuudessaan surkeita. Sen jälkeen puttausten määrä tippui yhteen tai kahteen per reikä ja muutenkin lyönnit olivat ihan hyviä. Ongelmat olivat lähinnä muutaman metrin päässä greenistä, mistä pallo joko pomppi metrin eteenpäin tai lensi greenin yli, bunkkeriin tai jokeen.
Nythän tämän mummun sydän läikähti. Olin kai luullut, että koko golf on ollut liian tylsää.
VastaaPoistaKuitenkin vasta, kun jotkut lyönnit tuntuvat makeilta ja ehkä ekoja kertoja tekee koko 18h, alkaa siitä suorastaan pitää. Tulosten tekeminen on kyllä ihan toisarvoista, ja puttaamista on kyllä pakko aina joskus treenata, mutta paras
olisi kyllä alkuaikoina ottaa jokunen tunti mukavan pron ohjauksessa niin ei liiaksi totu omiin perusvääränlaisiin lyöntisysteemeihinsä.