Lähtö Australiasta

Olin ajatellut viettäväni viimeiset pari viikkoa ennen paluuta Suomeen Sydneyssä. Ennen Katin käyntiä olin ostanut koripallonkin sillä ajatuksella, että pelaisin korista aikani kuluksi. Oopperassa, Sydneyn eläintarhassa, Blue Mountainsilla ja vaikka missä piti vielä ehtiä käydä kaikessa rauhassa. Sitten kuulin, että yksi kaveri olikin menossa Thaimaahan 20.1. alkaen pariksi viikoksi ennen paluutaan Saksaan ja päätin lähteä mukaan. Tämän päätöksen tein siis suunnilleen lauantaina 14.1.

Tuli siis kiire.

Lauantaina päivällä äänestämään presidentinvaalissa konsulaatissa ja illalla Sydney Festivaaliin Parramattan kaupunginosassa, 45 minuuttia keskustasta. Sydney on iso kaupunki. Satoi kaatamalla, mutta muuten ihan kiva tapahtuma. Ihan erilainen kuin Suomessa, koska alkoholi oli kielletty koko festarialueella.

Sunnuntaina järjestelin ohjelmaani. Lento Bangkokiin perjantaina 20.1. Sitä ennen piti ehtiä tehdä kaikki mitä en vielä ollut tehnyt Australiassa.

Maanantaina kaverin läksiäisgrillijuhlat. Tiistaina tavaroiden pakkausta ja illalla elämäni ensimmäiseen oopperaan. Puccinin Turandot. Nukahdin muutaman kerran. Ihan miellyttävä tapahtuma silti.

Keskiviikkona lento Melbourneen aamulla ja kaveri kävi noutamassa kentältä ajamaan Great Ocean Roadin Melbournesta länteen. Käytännössä koko päivän reissu. Hienot näkymät. Matkaoppaissa mainittu pakollisena nähtävyytenä Australiassa. Illalla Melbourneen nukkumaan ja kaveri lensi Bangkokiin. Torstaille ostin Australian Open tennisturnaukseen ja tapasin päivällä sveitsiläisiä opiskelukavereita, jotka olivat tulleet kannustamaan Roger Federeriä. Osaa peleistä pääsi seuraamaan käytännössä kosketusetäisyydeltä. Tietenkin isommat tähdet pelasivat suuremmalla areenalla, mutta sinne minun lipullani ei ollut pääsyä. Kävin Melbournessa lounaalla, mutta muuten kaupunki jäi näkemättä.

Perjantaina lento Sydneyyn. Melbournessa oli mukana vain repullinen vaatteita, joten Sydneystä piti hakea matkalaukku, rinkka ja golfbägi. Illalla lento Bangkokiin. Nyt olen Koh Samuissa.

Sydneyn eläintarha, läntinen Australia, pohjois-Australia ja Tasmania jäivät näkemättä. Samaan listaan menee myös Sydneyn nähtävyyksistä Blue Mountains, koska rankan sateen vuoksi en maaliskuussa nähnyt siellä mitään.

Kuvia:

https://picasaweb.google.com/104959467453327826258/EndOfOZAussiaikaPaattyy#

Thaimaa

Olen nyt välipysähdyksellä Thaimaassa, matkalla Suomeen. Blogissa voi
olla hiljaista, jos aika tai nettiyhteydet eivät riitä päivityksiin.

Loput Uudesta Seelannista

Ei ole juurikaan lisättävää aiempiin kirjoituksiin. Franz Josefin jäätiköltä matka jatkui Queenstowniin, NZ:n adrenaliinikaupunkiin. Queenstownissa olisi mahdollista hypätä benjihyppyä, käydä river raftingissä, tai laskuvarjohypätä. Olen jo hypännyt laskuvarjolla edellisellä Australian käynnilläni, eikä tehnyt mieli tuhlata rahoja niihin muihin aktiviteetteihin. Queenstownista olisi päässyt myös vuonoretkille—joko lentäen tai bussilla rannikolle ja sieltä risteilylle. En ole koskaan nähnyt vuonoa ja se olisi voinut olla ihan mielenkiintoista. Täytyy käydä Norjassa.

Queenstownissa vietettiin muistaakseni kaksi yötä YHA hostellissa. Hostelli oli siisti, mutta jostain syystä kylppäreissä oli voimakas hien haju, joka ärsytti. Kaupunki ei ole valtavan suuri—28 700 asukasta—mutta silti eteläsaaren toiseksi suurin Christchurchin jälkeen. Queenstownin lähellä on laskettelukeskuksia, joissa olisi varmasti kiva käydä laskettelemassa talvella. Heli skiing on kai suosittua. Tällä kertaa joka tapauksessa kävin vain katsomassa maisemia viereisen vuoren huipulta. Hienolta näytti.

Lampaita tien tukkeena matkalla Queenstowniin. Maassa on lampaita enemmän kuin ihmisiä.

Näkymiä Queenstownista

Queenstownin jälkeen lentäen Christchurchiin, missä yövyttiin lentokentän lattialla. Kiwi kaverini oli sanonut, että Christchurchissa ei kannata viettää enempää aikaa kuin on pakko. Kun olimme saaneet kentällä laukkumme joskus viiden aikaan iltapäivällä, oli sellainen tunne, että ei ole järkeä lähteä kaupunkiin. Edestakainen matka kentältä kaupunkiin olisi maksanut jotain 30 dollaria. Sitten olisi ehtinyt käydä käytännössä syömässä ja sen jälkeen nukkumaan. Päätin jäädä kentälle. Daniel jätti ylimääräiset kamat kentän laukkusäilytykseen 20 dollarilla ja meni keskustaan. Reilun tunnin kuluttua Daniel palasi ja kertoi kaupungin olevan suljettu ja täysremontissa helmikuisen maanjäristyksen jäljiltä. Auki olevissa hostelleissa ei ollut tilaa, eikä mikään kaupungissa ollut auki. Vihdoin tuli käyttöä heinäkuussa ostamalleni makuualustalle. Telttaa en saanut pystyttää lentokentän aulaan. Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen paluulento Sydneyyn joulua viettämään.

Uusi Seelanti oli mukava paikka. En ole varma paikallisista, mutta siellä reissaavat ihmiset ainakin ovat jotenkin mukavampia ja siedettävämpiä kuin Australiassa. Matkailu Uudessa Seelannissa painottuu enemmän vaellukseen, kalastukseen ja muuhun ulkoiluun. Voi olla sama juttu Australian pohjoisosassa ja Tasmaniassa. Australian itärannikon kännisten teinien ja vielä pahempien kännisten brittien ja irlantilaisten täyttämät hostellit ovat aika sietämättömiä ja rannat ovat vähän tylsiä, jos ei surffaa. Sanoisin, että Uudessa Seelannissa kaksi viikkoa per saari on aika lailla minimi. Nyt piti olla jatkuvasti liikkeessä, eikä aika riittänyt esimerkiksi kehuttuihin useamman päivän vaelluksiin. Lyhyillä pysähdyksillä ehtii kokea lähinnä kaupallistettua Uutta Seelantia—sitä raftingiä, benjihyppyä, käynti Hobittikylässä yms-- eikä se tunnu oikealta Uudelta Seelannilta. Tältä reissulta olisi ehkä pitänyt suosiolla jättää eteläsaari pois. Silti hyvä matka ja auttoi ymmärtämään miksi Uuteen Seelantiin matkustetaan 1-4 kuukauden lomilla.

Uusi Vuosi 2012

Halvin majoitus, hostellit, Sydneyssä maksoi $100 per henkilö jaetussa asuntolahuoneessa, joten emme olleet varmoja missä viettäisimme uuden vuoden. Ajattelin, että varmaan vuokraamme auton kentältä ja ajamme jonnekin halvempaan kaupunkiin. Saimme kuitenkin asua Danielin kämpässä 31.12. asti ja sen jälkeen uuden vuoden yön Manlyn kaupunginosassa, Sydney Harbour Bridgen toisella puolella, Fabianin luona.

Ennen uutta vuotta, 29.12. oli yhden kaverini synttärit. Menimme Coogeehen grillaamaan ja sen jälkeen jatkoimme keskustaan klubiin. 30.12. menimme Bondi Beachille.

Vietimme uuden vuoden siis Sydneyssä opiskelukavereideni kanssa. Oikeastaan kaikki kaverini, jotka ovat edelleen Sydneyssä, kerääntyivät The Rocksi-kaupunginosaan, Harbour Bridgen “taakse”. Emme siis nähneet sillan showta “oikealta” puolelta, mutta kaikki muut ilotulitukset näkyivät hyvin ja olivat oikein hienot. Ennen ilotulituksia söimme piknikruokaa, joka meidän kolmen osalta koostui sipseistä, oluesta ja caipirinhasta. Myöhemmin kävimme ostamassa pizzat läheisestä baarista. Uuden vuoden päivänä aloitimme ajomatkan pohjoiseen.

Oli ihan kiva, että majapaikka järjestyi, niin pääsin tapaamaan kaikki kaverit vielä ennen kuin porukka taas hajaantuu ja rupeaa palaamaan koteihinsa. Oli Katille ja Jaskallekin varmaan ihan kiva nähdä kuuluisat Sydneyn ilotulitukset ja tavata opiskeluporukkaani.

NZ:n eteläsaari

Voisin jatkaa NZ-tarinan loppuun. Eteläsaarella ajoimme Pictonin lauttasatamasta Nelsoniin. Koska aikaa oli rajatusti, Nelsonissa vain yövyttiin matkalla Abel Tasman National Parkiin. Picton-Nelson välillä olisi kulkenut hieno scenic route, mutta jouduimme luovuttamaan jo alle kymmenen minuutin ajon jälkeen. Vuokra-Ford-Focuksestamme puuttuivat tehot, joten oli tuskaista ajaa kiemuiraista, jyrkkää mäkeä ylös. Nopeusrajoitus oli 100km/h, mutta missään vaiheessa ei päästy yli 30km/h. Mutkaista tietä on ihan hauska ajaa, mutta matkustajana oli kuulemma oksettavaa. Moottoritie kiersi aika paljon, mutta oli varmasti nopeampi.

Nelsonissa ei siis tehty mitään. Sieltä jatkettiin Abel Tasman National Parkiin, jossa oli tarkoitus meloa kajakilla, kävellä coastal hike –vaellus, maastopyöräillä, tai ehkä tehdä kaikki yllämainitut asiat. Coastal hike vie normaalisti 2-3 päivää, mutta olisi ollut mahdollista kävellä lyhyt pätkä ja ajaa taksilla takaisin autolle. Joka tapauksessa kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, kun satoi kaatamalla ja kaikki vaellusreitit oli suljettu. Jatkoimme siis Franz Josefin jäätikölle.

Franz Josefin jäätikölle voi mennä helikopterilla tai järjestetään opastettuja kävelyitä. Jos ei halua maksaa itseään kipeäksi, voi myös kävellä näköalapaikalle ihmettelemään jäätikköä vähän kauempaa. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kavereilta olen jälkikäteen kuullut, että ratkaisu oli oikea. Opastetut kävelyt voi kuulemma hoitaa eläkeiässä. Laitoin sports-trackeriin Franz Josef kävelyreitin. En muista laitoinko linkin jo aiemmin. Jos en, lisään sen tähän myöhemmin. Jäätikkö näytti likaiselta. Hostellissa muistutti vähän jotain alppikylän hotellia ja siellä oli sauna. Kiukaassa olisi voinut olla enemmänkin kiviä, mutta löylyt olivat ihan hyvät. Tapasimme muutaman tanskalaistytön, jotka kiertelivät NZ:taa camper vanillä—sellaisella pakettiautolla, jossa voi nukkua. Syksyllä järjestettyjen rugbyn mm-kisojen jälkeen NZ:n leiritytymissääntöjä on kuulemma muutettu, eikä camper vaneillä saa enää leiriytyä muualle kuin niille varatuille parkkiksille. Ilmeisesti monet kuitenkin parkkeeravat lähelle hostelleja ja käyttävät hostellien keittiöitä ja kylppäreitä ilmaiseksi. Tätä kirjoittaessa nettiyhteyteni ei toimi, joten en muista mitä olen aiemmin kirjoittanut. Tarkistan vanhat tekstit myöhemmin ja jatkan, jos loppumatkasta, eli Queenstownista oli vielä lisättävää.

Kati ja Jaska saapuivat Sydneyyn

Kati ja Jaska saapuivat 28.12. aamulla Sydneyyn 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Yksi yliopiston asuntolassa asuva kaverini oli sukulaisten luona joulun ja uuden vuoden ajan, joten olen Uuden Seelannin jälkeen yöpynyt kaverin kämpässä. Sinne vein Katin ja Jaskankin ensimmäisiksi öiksi Sydneyssä. Paikka on saastainen. Kaverini lisäksi seitsemän muuta, joista vain yksi on sisäsiisti. Yksi ilmeisesti ei ole tottunut käyttämään vessanpönttöä ja oli kuulemma pissannut useasti vessan seinälle menneen vuoden aikana. Siltä vessa haisikin. Onneksi kylppäreitä oli kolme. Lisäksi parvekkeella oli ilmeisesti useamman kuukauden roskat levitettynä ympäri lattiaa. Linnut kävivät vähän väliä siellä syömässä ja silloin tällöin keittiössäkin asti. Jääkaapissa oli aikoja sitten pilaantuneita ruokia. Esimerkiksi heitin pois lokakuussa vanhaksi mennyttä maitoa. Keittiö oli siinä kunnossa, että vieraani kieltäytyivät laittamasta siellä mitään ruokaa. Yöt nukuimme kaverini huoneessa sängyssä ja lattialla. Hyvää harjoittelua hostellimatkailuun.

Kati ja Jaska ovat Australiassa vajaat kolme viikkoa, joten halusimme olla tehokkaita. Jätimme kamat kämppään ja menimme Coogeehen aamiaselle/lounaalle Subwayhyn. Sen jälkeen 7 km Coogee-Bondi Beach kävely. Kävellessähän ei tarvitse aurinkorasvaa…poltimme kaikki naamamme—emme tosin pahasti. En muista polttaneeni itseäni aiemmin tämän vuoden aikana.

Illalla vielä Sydneyn oopperatalolle. Oopperatalon jälkeen kello olikin jo 10 illalla ja pitkän harhailun jälkeen emme löytäneet auki olevaa ravintolaa. Ostimme pizzan ja menimme bussilla takaisin kämpälle.

Tulikin aika reipas ensimmäinen päivä. 30000 askelta nokian wellness diaryn mukaan. Vieraat eivät kuitenkaan vaikuttaneet kärsivän liikaa jet lagistä tai matkarasituksesta.