Tunnisteet

torstai 23. helmikuuta 2012

Vieraita Suomesta

Nyt ei kyllä blogissa ole minkäänlaista aikajärjestystä. Kirjoitin Uuden Seelannin jälkeen ihan oikein Uudesta Vuodesta. Sen jälkeen blogi palasi Uuteen Seelantiin. Sitten hyppäsin välipysähdykselle Thaimaahan, sitten taas juttua Sydneyn oopperatalosta ja Melbournen tennisturnauksesta, jonka jälkeen olinkin palannut jouluun. Joulun jälkeen olinkin jo kirjoittamassa Finnairin ongelmista. Ehkä nyt olisi siis aika kirjoittaa lyhyt yhteenveto siitä mitä tein uudenvuoden jälkeen, mutta ennen Thaimaata. Eli autoreissumme Katin ja Jaskan kanssa Sydneystä Byron Bayhyn ja takaisin.

Kirjoitan siis vain suhteellisen lyhyesti kahden viikon ajalta, koska en oikeastaan edes muista kaikkea.

Emme olleet suunnitelleet mitään. Emme oikeastaan edes sitä, ajammeko etelään vai pohjoiseen Sydneystä. Itään ei pääse, kun on heti meri vastassa. Lännessä taas alkavat vuoret ja niiden takana erämaata. Beachille halusimme joka tapauksessa. Autoakaan emme olleet varanneet, emmekä tulleet ajatelleeksi, että uudenvuodenpäivänä sellaisen vuokraaminen voisi olla normaalia vaikeampaa. Kaverini lähiseuduilla Manlyssä ei ollut vuokraamoa auki, mutta Sydneyn keskustassa oli. 45 minuutin kävely ja lauttamatka vuokraamoon ja tunnin ajomatka takaisin (gps ei löytänyt kaupungissa signaalia, emmekä osaa navigoida ilman teknologiaa ja eksyimme useaan otteeseen).

Lähtö Manlystä oli muistaakseni joskus viiden-kuuden aikaan illalla, eli reippaasti myöhemmin kuin olimme ehkä toivoneet. Matkalla soitimme eri paikkoihin etsien majoitusta illaksi. Mitään järkevää paikkaa emme keksineet. Sydneyn pohjoispuolella on jotain kehuttuja rantoja, mutta emme löytäneet Lonely Planetistä majoitusta, emmekä autossa istuessa oikein jaksaneet kännykälläkään surffailla majapaikkoja. Päädyimme pysähtymään Gosford Motor Innissä, joka oli reissun varmaan kallein paikka. Muistaakseni 50 dollaria/hlö, kolmen hengen huone. Gosfordissa ei ole mitään nähtävää tai tehtävää. Ankea paikka.

Seuraavana oli kai Port Stephens. Siellä olin ollut äidin ja isän kanssa pulkkailemassa hiekkadyyneillä. Nyt jäivät hiekkadyynit väliin, mutta menimme rannalle vähäksi aikaa.

Port Macquarie oli vielä ennen Byron Baytä… en muista mitä teimme. Koska en muista missä teimme mitä, väitän nyt, että kävimme täällä tivolissa. Kello 22 ostimme koko pienen lipunmyyntikojun täyttävältä ennustajaeukon näköiseltä naiselta kolmekymmentä pahvista, kullattua lippua, minkä jälkeen meille kerrottiin, että itse asiassa tivoli menee juuri kiinni. Menimme viereiseen, Linnanmäen Sateenkaari-laitteen tapaiseen laitteeseen. Maksoimme puolet lipuistamme ja odotimme kunnes puolet tivolin työntekijöistä oli työvuoronsa päätteeksi tulleet mukaan kyytiin. Tämän jälkeen yritimme vielä juosta toiseen laitteeseen, mutta tivoli suljettiin. Saimme vaihdettua loput liput Papa Smurf-pehmoleluun ja kolmeen fun size pikkupussiin m&m karkkeja.

Byron Bayssä kävelimme majakalle ja Australian itäisimpään kohtaan. Ja kävimme rannalla.

Byronista Nimbinin hippikylään, jossa etsimme lounaspaikkaa pitkään ja Jaska osti hippihousut.

Dorrigoon seuraavaksi. Dorrigo näytti tismalleen samalta kuin se kylä mihin äidin ja isän kanssa ratsastimme viime pääsiäisenä. Hotellikin oli ihan saman näköinen heritage hotel. Paikka ei kuitenkaan ollut sama, vaikka nimeä en muistanutkaan. Dorrigo oli ratsastuspaikastamme sen verran kaukana, ettemme olisi mitenkään ehtineet sinne pääsiäisenä ratsastaen.

Crowdy Bayssä pysähdyimme yhdeksi yöksi. Motellin omistajat olivat myymässä motelliaan lähteäkseen Australianympärimatkalle vuodeksi.

Palattuamme Sydneyyn pysähdyimme bensikselle puoleksitoistatunniksi tutkimaan hostellivaihtoehtoja kännyköillä. Hostelleissa ei ollut kuin 16 hengen huoneita vapaana ja halusimme mieluummin oman huoneen, missä K ja J voisivat pakata kamojaan rauhassa. Maroubrasta löytyi joku motelli, johon teimme varauksen. Maroubra on yksi maailman kuuluisimpia surffipaikkoja, sieltä on kotoisin esimerkiksi Sydneyn pahamainen surffijengi Bra Boys, josta on tehty leffakin (kuulemma hyvä leffa). Maroubrassa ei rannan lisäksi ole tosin mitään ja motelli näytti hyvin ankealta. Peruimme varauksen ja löysimme uuden hotellin Rocksista, Sydneyn Harbour Bridgen alta. Hotellissa oli kohtuullinen määrä torakoita, mutta hinta ei ollut sijainti huomioonottaen lainkaan paha. Huonekin oli valtava. Taisimme olla hotellin ainoat asiakkaat. Hotelli toimi kai lähinnä baarina, mutta baarinkaan puolella ei näkynyt ihmisiä. Kiinnostavana sivupointtina se, että Australiassa on lukemattomia baareja, joiden nimi on joku Hotel. Esimerkiksi Coogee Bay Hotel, Dorrigo Hotel, Mercantile Hotel (hotellimme Rocksissa). Syy nimiin on se, että aikoinaan baarien asiakkaita sammui baariin vielä nykyistäkin useammin ja baarin vastuulla oli saattaa huonokuntoisimmat kotiin tai tarjota majoitusta. En ole tarkistanut faktoja mistään, mutta näin minulle on kerrottu. Nykyään läheskään kaikki Hotel-nimiset baarit eivät tarjoa majoitusta.

Matkalla Jaska toimi lähinnä kuskina. Minä ajoin yhden päivän, kun Jaska poti matkaväsymystä. Nokian navigaattori toimi matkalla oikein hyvin, lukuunottamatta ajoa Byron Bayhyn. Jostain syystä muutama km ennen Byronia navigaattori käski poistua moottoritieltä. Tie oli alkuun syrjäisen näköinen, mutta päällystetty tie. Sitten se muuttui hiekkatieksi, sitten kapeaksi hiekkatieksi ja lopulta hyvin kuoppaiseksi (samanlaista kuin Manauksessa) ja mutkittelevaksi hiekkatieksi. Pääsimme kyllä perille, mutta en ole vakuuttunut, että reitti oli lyhin tai nopein mahdollinen.

Vietimme viimeisen Sydney-päivän shoppailemalla Katin ja Jaskan matkamuistoja ja sitten he lensivätkin jo kotiin. Minä taas muutin takaisin samaan hostelliin Coogeessa, missä olin asunut ensimmäiset viikkoni Sydneyssä ja kävin siellä oopperassa, Australian Openissa ja Thaimaassa.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Finnair ja kilpailu halpalentoyhtiöitä vastaan

Kolmannen peräkkäisen tappiollisen vuoden jälkeen valtio on valmis vähentämään omistusosuuttaan Finnairissa. En tiedä onko valtiolla mitään oikeata syytä omistaa lentoyhtiötä, mutta minulle eri maiden kansalliset lentoyhtiöt, tai sellaiseksi mieltäväni lentoyhtiöt (esim. Queensland and Northern Territory Aerial Servicesiä, eli Qantasia, olen pitänyt Australian kansallisena lentoyhtiönä, kun logonakin on se kenguru, vaikka nimi ei olekaan Australian Air) ovat edustaneet parempaa laatua ja luoneet ensikäsityksen maasta.

Jos totta puhutaan, en tiedä ovatko British Airways, Singapore Airways, SAS ja kumppanit valtioiden omistamia--edes osittain--mutta jotenkin olen olettanut niin ja luokitellut ne kansallisiksi lentoyhtiöiksi. Olen myös olettanut, että jonkinlaisena valtion edustajana ja mainoksena turisteille valtion lentoyhtiöissä on parempi palvelu ja paremmat lentokoneet kuin halpayhtiöillä. Siitä olen myös ollut valmis maksamaan preemiota.

Voi olla järkevää mainosta maalle, että turistit kokevat matkansa kansallisella, tai sellaiseksi mieltävällään lentoyhtiöllä miellyttäväksi. Huono kokemus Ryanairilla ei vaikuta varmaan matkustajan näkemyksiin kohdemaasta tai Irlannista. Sen sijaan huonon BA-kokemuksen aiheuttamat negatiiviset tunteet ja mielikuvat kohdistuvat sekä lentoyhtiöon että Iso-Britanniaan. American Airlinesin kanssa tällaista ei ole ainakaan minulla, koska en voi kuvitella Amerikan valtion omistavan mitään tai panostavan kunnolla rahaa mihinkään omistamaansa firmaan. Nämä ovat siis kaikki mielikuvia, eivätkä välttämättä perustu faktoihin.

Valtion omistusosuuden vähentäminen ja halpalentoyhtiöiden aiheuttama kilpailu ja markkinamuutos herättävät minussa myös jonkinlaista pelkoa siitä, että Finnair laskee tasonsa Ryanairin tasolle (ja tässä tuskin pärjää). Finnairin palvelu ei ehkä ole jatkuvasti erinomaista, eivätkä koneet aina mukavia, mutta kyllä ne Ryanairin peittoavat. Olen itse ainakin valmis maksamaan jonkin verran ekstraa siitä, ettei tarvitse kokea mitään Ryanairin tapaista. Jos valtio ei voi subventoida lentoyhtiötä, minkä verran lippujen pitäisi maksaa, jotta lentokokemus olisi miellyttävä, eikä pakolliseksi ikäväksi koettu osuus lomasta? Jos ero on vaikka 600 euroa Ryanairilla vs 800 euroa Finnairilla Helsinki-New York lennolla, onko se jo liikaa? Eikö ole olemassa markkinaa paremmalle matkustamiselle? Voisivatko Finnairit ja muut pärjätä ilman, että yrittävät suoraan kilpailla halpayhtiöiden kanssa, tarjoamalla kansalliselle yhtiölle sopivampaa premium palvelua premium hintaan? Ehkä viimeaikaisen kehityksen myötä kansallisten yhtiöiden palvelu on laskenut liian lähelle halpayhtiöitä, jolloin hieman kalliimmalle lipulle ei tunnu tulevan vastinetta. Jos kohtuullisella hintojen korotuksella laatua saadaan parannettua sen verran, että matkustajat kokevat taas riittävän eron laadussa, ehkä kansalliset lentoyhtiöt voisivat voittaa matkustajia takaisin.

Loppuun voisin mainita esimerkkinä, että Australiassa en lentänyt Tiger Airillä, vaikka sen liput olivat selkeästi halvimmat. Pari kaveria oli lentänyt Sydney-Melbourne ja turvallisuusmääräysten rikkomisen vuoksi Tigerin lennot peruttiin muistaakseni yli kuukaudelta. Tiger maksoi rahat takaisin, mutta ei tarjonnut korvaavaa lentoa tai hotellia. Kaverini olisivat voineet lentää seuraavana päivänä, mutta päätyivät vuokraamaan auton ja ajoivat yön yli ehtiäkseen seuraavan päivän luennoille. Minäkin siis tämän jälkeen lensin mieluummin JetStarilla, joka on Qantasin halpayhtiö. Maksoin Sydney-Melbourne lennosta varmaan 120 dollaria vs 80 dollaria Tigerilla. Paluulentoni peruttiin, mutta koska kyseessä oli Qantasin tytäryhtiö, minut siirrettiin Qantasin lennolle. Ei mitään ongelmia, ei väittelyä check-in deskissä, ei tarvinnut yöpyä kentällä tai edes odottaa paria tuntia seuraavaa JetStar lentoa. Ainoa miinus oli, että minulla oli vain käsimatkatavara ja boarding passin sain tekstarina. Näinollen lennon peruuntuminen selvisi vasta kun turvatarkastuksen jälkeen etsin porttia. Piti palata check-iniin ja hakea sieltä uusi boarding pass, joka oli jo valmiina. Saman olisi ilmeisesti voinut saada myös portilta. JetStar/Qantas olisi voinut ilmoittaa asiasta tekstarilla.

torstai 9. helmikuuta 2012

Joulukuvia

Laitan muitakin kuvia nettiin. Alla olevista linkeistä kannattaa käydä katsomassa. Linkin jälkeen pientä kuvaa klikkaamalla aukeaa koko galleria ja sieltä kuvia klikkaamalla saa kuvan suureksi.

https://skydrive.live.com/?sc=photos&cid=8255cfc4822a61bc

https://picasaweb.google.com/104959467453327826258

lauantai 28. tammikuuta 2012

Lähtö Australiasta

Olin ajatellut viettäväni viimeiset pari viikkoa ennen paluuta Suomeen Sydneyssä. Ennen Katin käyntiä olin ostanut koripallonkin sillä ajatuksella, että pelaisin korista aikani kuluksi. Oopperassa, Sydneyn eläintarhassa, Blue Mountainsilla ja vaikka missä piti vielä ehtiä käydä kaikessa rauhassa. Sitten kuulin, että yksi kaveri olikin menossa Thaimaahan 20.1. alkaen pariksi viikoksi ennen paluutaan Saksaan ja päätin lähteä mukaan. Tämän päätöksen tein siis suunnilleen lauantaina 14.1.

Tuli siis kiire.

Lauantaina päivällä äänestämään presidentinvaalissa konsulaatissa ja illalla Sydney Festivaaliin Parramattan kaupunginosassa, 45 minuuttia keskustasta. Sydney on iso kaupunki. Satoi kaatamalla, mutta muuten ihan kiva tapahtuma. Ihan erilainen kuin Suomessa, koska alkoholi oli kielletty koko festarialueella.

Sunnuntaina järjestelin ohjelmaani. Lento Bangkokiin perjantaina 20.1. Sitä ennen piti ehtiä tehdä kaikki mitä en vielä ollut tehnyt Australiassa.

Maanantaina kaverin läksiäisgrillijuhlat. Tiistaina tavaroiden pakkausta ja illalla elämäni ensimmäiseen oopperaan. Puccinin Turandot. Nukahdin muutaman kerran. Ihan miellyttävä tapahtuma silti.

Keskiviikkona lento Melbourneen aamulla ja kaveri kävi noutamassa kentältä ajamaan Great Ocean Roadin Melbournesta länteen. Käytännössä koko päivän reissu. Hienot näkymät. Matkaoppaissa mainittu pakollisena nähtävyytenä Australiassa. Illalla Melbourneen nukkumaan ja kaveri lensi Bangkokiin. Torstaille ostin Australian Open tennisturnaukseen ja tapasin päivällä sveitsiläisiä opiskelukavereita, jotka olivat tulleet kannustamaan Roger Federeriä. Osaa peleistä pääsi seuraamaan käytännössä kosketusetäisyydeltä. Tietenkin isommat tähdet pelasivat suuremmalla areenalla, mutta sinne minun lipullani ei ollut pääsyä. Kävin Melbournessa lounaalla, mutta muuten kaupunki jäi näkemättä.

Perjantaina lento Sydneyyn. Melbournessa oli mukana vain repullinen vaatteita, joten Sydneystä piti hakea matkalaukku, rinkka ja golfbägi. Illalla lento Bangkokiin. Nyt olen Koh Samuissa.

Sydneyn eläintarha, läntinen Australia, pohjois-Australia ja Tasmania jäivät näkemättä. Samaan listaan menee myös Sydneyn nähtävyyksistä Blue Mountains, koska rankan sateen vuoksi en maaliskuussa nähnyt siellä mitään.

Kuvia:

https://picasaweb.google.com/104959467453327826258/EndOfOZAussiaikaPaattyy#

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Thaimaa

Olen nyt välipysähdyksellä Thaimaassa, matkalla Suomeen. Blogissa voi
olla hiljaista, jos aika tai nettiyhteydet eivät riitä päivityksiin.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Loput Uudesta Seelannista

Ei ole juurikaan lisättävää aiempiin kirjoituksiin. Franz Josefin jäätiköltä matka jatkui Queenstowniin, NZ:n adrenaliinikaupunkiin. Queenstownissa olisi mahdollista hypätä benjihyppyä, käydä river raftingissä, tai laskuvarjohypätä. Olen jo hypännyt laskuvarjolla edellisellä Australian käynnilläni, eikä tehnyt mieli tuhlata rahoja niihin muihin aktiviteetteihin. Queenstownista olisi päässyt myös vuonoretkille—joko lentäen tai bussilla rannikolle ja sieltä risteilylle. En ole koskaan nähnyt vuonoa ja se olisi voinut olla ihan mielenkiintoista. Täytyy käydä Norjassa.

Queenstownissa vietettiin muistaakseni kaksi yötä YHA hostellissa. Hostelli oli siisti, mutta jostain syystä kylppäreissä oli voimakas hien haju, joka ärsytti. Kaupunki ei ole valtavan suuri—28 700 asukasta—mutta silti eteläsaaren toiseksi suurin Christchurchin jälkeen. Queenstownin lähellä on laskettelukeskuksia, joissa olisi varmasti kiva käydä laskettelemassa talvella. Heli skiing on kai suosittua. Tällä kertaa joka tapauksessa kävin vain katsomassa maisemia viereisen vuoren huipulta. Hienolta näytti.

Lampaat tukkivat tien. Koira piti laumaa koossa.

Lampaita tien tukkeena matkalla Queenstowniin. Maassa on lampaita enemmän kuin ihmisiä.

Queenstown

Näkymiä Queenstownista

Queenstownin jälkeen lentäen Christchurchiin, missä yövyttiin lentokentän lattialla. Kiwi kaverini oli sanonut, että Christchurchissa ei kannata viettää enempää aikaa kuin on pakko. Kun olimme saaneet kentällä laukkumme joskus viiden aikaan iltapäivällä, oli sellainen tunne, että ei ole järkeä lähteä kaupunkiin. Edestakainen matka kentältä kaupunkiin olisi maksanut jotain 30 dollaria. Sitten olisi ehtinyt käydä käytännössä syömässä ja sen jälkeen nukkumaan. Päätin jäädä kentälle. Daniel jätti ylimääräiset kamat kentän laukkusäilytykseen 20 dollarilla ja meni keskustaan. Reilun tunnin kuluttua Daniel palasi ja kertoi kaupungin olevan suljettu ja täysremontissa helmikuisen maanjäristyksen jäljiltä. Auki olevissa hostelleissa ei ollut tilaa, eikä mikään kaupungissa ollut auki. Vihdoin tuli käyttöä heinäkuussa ostamalleni makuualustalle. Telttaa en saanut pystyttää lentokentän aulaan. Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen paluulento Sydneyyn joulua viettämään.

Uusi Seelanti oli mukava paikka. En ole varma paikallisista, mutta siellä reissaavat ihmiset ainakin ovat jotenkin mukavampia ja siedettävämpiä kuin Australiassa. Matkailu Uudessa Seelannissa painottuu enemmän vaellukseen, kalastukseen ja muuhun ulkoiluun. Voi olla sama juttu Australian pohjoisosassa ja Tasmaniassa. Australian itärannikon kännisten teinien ja vielä pahempien kännisten brittien ja irlantilaisten täyttämät hostellit ovat aika sietämättömiä ja rannat ovat vähän tylsiä, jos ei surffaa. Sanoisin, että Uudessa Seelannissa kaksi viikkoa per saari on aika lailla minimi. Nyt piti olla jatkuvasti liikkeessä, eikä aika riittänyt esimerkiksi kehuttuihin useamman päivän vaelluksiin. Lyhyillä pysähdyksillä ehtii kokea lähinnä kaupallistettua Uutta Seelantia—sitä raftingiä, benjihyppyä, käynti Hobittikylässä yms-- eikä se tunnu oikealta Uudelta Seelannilta. Tältä reissulta olisi ehkä pitänyt suosiolla jättää eteläsaari pois. Silti hyvä matka ja auttoi ymmärtämään miksi Uuteen Seelantiin matkustetaan 1-4 kuukauden lomilla.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Uusi Vuosi 2012

Halvin majoitus, hostellit, Sydneyssä maksoi $100 per henkilö jaetussa asuntolahuoneessa, joten emme olleet varmoja missä viettäisimme uuden vuoden. Ajattelin, että varmaan vuokraamme auton kentältä ja ajamme jonnekin halvempaan kaupunkiin. Saimme kuitenkin asua Danielin kämpässä 31.12. asti ja sen jälkeen uuden vuoden yön Manlyn kaupunginosassa, Sydney Harbour Bridgen toisella puolella, Fabianin luona.

Ennen uutta vuotta, 29.12. oli yhden kaverini synttärit. Menimme Coogeehen grillaamaan ja sen jälkeen jatkoimme keskustaan klubiin. 30.12. menimme Bondi Beachille.

Vietimme uuden vuoden siis Sydneyssä opiskelukavereideni kanssa. Oikeastaan kaikki kaverini, jotka ovat edelleen Sydneyssä, kerääntyivät The Rocksi-kaupunginosaan, Harbour Bridgen “taakse”. Emme siis nähneet sillan showta “oikealta” puolelta, mutta kaikki muut ilotulitukset näkyivät hyvin ja olivat oikein hienot. Ennen ilotulituksia söimme piknikruokaa, joka meidän kolmen osalta koostui sipseistä, oluesta ja caipirinhasta. Myöhemmin kävimme ostamassa pizzat läheisestä baarista. Uuden vuoden päivänä aloitimme ajomatkan pohjoiseen.

Oli ihan kiva, että majapaikka järjestyi, niin pääsin tapaamaan kaikki kaverit vielä ennen kuin porukka taas hajaantuu ja rupeaa palaamaan koteihinsa. Oli Katille ja Jaskallekin varmaan ihan kiva nähdä kuuluisat Sydneyn ilotulitukset ja tavata opiskeluporukkaani.