Tunnisteet

matkustaminen (39) australia (18) asuminen (14) opiskelu (14) oleskelu (11) Fidzi (10) yleistä (10) Uusi Seelanti (7) East Coast (5) yliopisto (5) Red Center (4) Sydney (4) teknologia (3) terveydenhuolto (3) arki (2) urheilu (2) vaalit (2) Suomi (1) golf (1) kulttuuri (1) omituisuuksia (1) purjehdus (1)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. helmikuuta 2012

Vieraita Suomesta

Nyt ei kyllä blogissa ole minkäänlaista aikajärjestystä. Kirjoitin Uuden Seelannin jälkeen ihan oikein Uudesta Vuodesta. Sen jälkeen blogi palasi Uuteen Seelantiin. Sitten hyppäsin välipysähdykselle Thaimaahan, sitten taas juttua Sydneyn oopperatalosta ja Melbournen tennisturnauksesta, jonka jälkeen olinkin palannut jouluun. Joulun jälkeen olinkin jo kirjoittamassa Finnairin ongelmista. Ehkä nyt olisi siis aika kirjoittaa lyhyt yhteenveto siitä mitä tein uudenvuoden jälkeen, mutta ennen Thaimaata. Eli autoreissumme Katin ja Jaskan kanssa Sydneystä Byron Bayhyn ja takaisin.

Kirjoitan siis vain suhteellisen lyhyesti kahden viikon ajalta, koska en oikeastaan edes muista kaikkea.

Emme olleet suunnitelleet mitään. Emme oikeastaan edes sitä, ajammeko etelään vai pohjoiseen Sydneystä. Itään ei pääse, kun on heti meri vastassa. Lännessä taas alkavat vuoret ja niiden takana erämaata. Beachille halusimme joka tapauksessa. Autoakaan emme olleet varanneet, emmekä tulleet ajatelleeksi, että uudenvuodenpäivänä sellaisen vuokraaminen voisi olla normaalia vaikeampaa. Kaverini lähiseuduilla Manlyssä ei ollut vuokraamoa auki, mutta Sydneyn keskustassa oli. 45 minuutin kävely ja lauttamatka vuokraamoon ja tunnin ajomatka takaisin (gps ei löytänyt kaupungissa signaalia, emmekä osaa navigoida ilman teknologiaa ja eksyimme useaan otteeseen).

Lähtö Manlystä oli muistaakseni joskus viiden-kuuden aikaan illalla, eli reippaasti myöhemmin kuin olimme ehkä toivoneet. Matkalla soitimme eri paikkoihin etsien majoitusta illaksi. Mitään järkevää paikkaa emme keksineet. Sydneyn pohjoispuolella on jotain kehuttuja rantoja, mutta emme löytäneet Lonely Planetistä majoitusta, emmekä autossa istuessa oikein jaksaneet kännykälläkään surffailla majapaikkoja. Päädyimme pysähtymään Gosford Motor Innissä, joka oli reissun varmaan kallein paikka. Muistaakseni 50 dollaria/hlö, kolmen hengen huone. Gosfordissa ei ole mitään nähtävää tai tehtävää. Ankea paikka.

Seuraavana oli kai Port Stephens. Siellä olin ollut äidin ja isän kanssa pulkkailemassa hiekkadyyneillä. Nyt jäivät hiekkadyynit väliin, mutta menimme rannalle vähäksi aikaa.

Port Macquarie oli vielä ennen Byron Baytä… en muista mitä teimme. Koska en muista missä teimme mitä, väitän nyt, että kävimme täällä tivolissa. Kello 22 ostimme koko pienen lipunmyyntikojun täyttävältä ennustajaeukon näköiseltä naiselta kolmekymmentä pahvista, kullattua lippua, minkä jälkeen meille kerrottiin, että itse asiassa tivoli menee juuri kiinni. Menimme viereiseen, Linnanmäen Sateenkaari-laitteen tapaiseen laitteeseen. Maksoimme puolet lipuistamme ja odotimme kunnes puolet tivolin työntekijöistä oli työvuoronsa päätteeksi tulleet mukaan kyytiin. Tämän jälkeen yritimme vielä juosta toiseen laitteeseen, mutta tivoli suljettiin. Saimme vaihdettua loput liput Papa Smurf-pehmoleluun ja kolmeen fun size pikkupussiin m&m karkkeja.

Byron Bayssä kävelimme majakalle ja Australian itäisimpään kohtaan. Ja kävimme rannalla.

Byronista Nimbinin hippikylään, jossa etsimme lounaspaikkaa pitkään ja Jaska osti hippihousut.

Dorrigoon seuraavaksi. Dorrigo näytti tismalleen samalta kuin se kylä mihin äidin ja isän kanssa ratsastimme viime pääsiäisenä. Hotellikin oli ihan saman näköinen heritage hotel. Paikka ei kuitenkaan ollut sama, vaikka nimeä en muistanutkaan. Dorrigo oli ratsastuspaikastamme sen verran kaukana, ettemme olisi mitenkään ehtineet sinne pääsiäisenä ratsastaen.

Crowdy Bayssä pysähdyimme yhdeksi yöksi. Motellin omistajat olivat myymässä motelliaan lähteäkseen Australianympärimatkalle vuodeksi.

Palattuamme Sydneyyn pysähdyimme bensikselle puoleksitoistatunniksi tutkimaan hostellivaihtoehtoja kännyköillä. Hostelleissa ei ollut kuin 16 hengen huoneita vapaana ja halusimme mieluummin oman huoneen, missä K ja J voisivat pakata kamojaan rauhassa. Maroubrasta löytyi joku motelli, johon teimme varauksen. Maroubra on yksi maailman kuuluisimpia surffipaikkoja, sieltä on kotoisin esimerkiksi Sydneyn pahamainen surffijengi Bra Boys, josta on tehty leffakin (kuulemma hyvä leffa). Maroubrassa ei rannan lisäksi ole tosin mitään ja motelli näytti hyvin ankealta. Peruimme varauksen ja löysimme uuden hotellin Rocksista, Sydneyn Harbour Bridgen alta. Hotellissa oli kohtuullinen määrä torakoita, mutta hinta ei ollut sijainti huomioonottaen lainkaan paha. Huonekin oli valtava. Taisimme olla hotellin ainoat asiakkaat. Hotelli toimi kai lähinnä baarina, mutta baarinkaan puolella ei näkynyt ihmisiä. Kiinnostavana sivupointtina se, että Australiassa on lukemattomia baareja, joiden nimi on joku Hotel. Esimerkiksi Coogee Bay Hotel, Dorrigo Hotel, Mercantile Hotel (hotellimme Rocksissa). Syy nimiin on se, että aikoinaan baarien asiakkaita sammui baariin vielä nykyistäkin useammin ja baarin vastuulla oli saattaa huonokuntoisimmat kotiin tai tarjota majoitusta. En ole tarkistanut faktoja mistään, mutta näin minulle on kerrottu. Nykyään läheskään kaikki Hotel-nimiset baarit eivät tarjoa majoitusta.

Matkalla Jaska toimi lähinnä kuskina. Minä ajoin yhden päivän, kun Jaska poti matkaväsymystä. Nokian navigaattori toimi matkalla oikein hyvin, lukuunottamatta ajoa Byron Bayhyn. Jostain syystä muutama km ennen Byronia navigaattori käski poistua moottoritieltä. Tie oli alkuun syrjäisen näköinen, mutta päällystetty tie. Sitten se muuttui hiekkatieksi, sitten kapeaksi hiekkatieksi ja lopulta hyvin kuoppaiseksi (samanlaista kuin Manauksessa) ja mutkittelevaksi hiekkatieksi. Pääsimme kyllä perille, mutta en ole vakuuttunut, että reitti oli lyhin tai nopein mahdollinen.

Vietimme viimeisen Sydney-päivän shoppailemalla Katin ja Jaskan matkamuistoja ja sitten he lensivätkin jo kotiin. Minä taas muutin takaisin samaan hostelliin Coogeessa, missä olin asunut ensimmäiset viikkoni Sydneyssä ja kävin siellä oopperassa, Australian Openissa ja Thaimaassa.

torstai 9. helmikuuta 2012

Joulukuvia

Laitan muitakin kuvia nettiin. Alla olevista linkeistä kannattaa käydä katsomassa. Linkin jälkeen pientä kuvaa klikkaamalla aukeaa koko galleria ja sieltä kuvia klikkaamalla saa kuvan suureksi.

https://skydrive.live.com/?sc=photos&cid=8255cfc4822a61bc

https://picasaweb.google.com/104959467453327826258

lauantai 28. tammikuuta 2012

Lähtö Australiasta

Olin ajatellut viettäväni viimeiset pari viikkoa ennen paluuta Suomeen Sydneyssä. Ennen Katin käyntiä olin ostanut koripallonkin sillä ajatuksella, että pelaisin korista aikani kuluksi. Oopperassa, Sydneyn eläintarhassa, Blue Mountainsilla ja vaikka missä piti vielä ehtiä käydä kaikessa rauhassa. Sitten kuulin, että yksi kaveri olikin menossa Thaimaahan 20.1. alkaen pariksi viikoksi ennen paluutaan Saksaan ja päätin lähteä mukaan. Tämän päätöksen tein siis suunnilleen lauantaina 14.1.

Tuli siis kiire.

Lauantaina päivällä äänestämään presidentinvaalissa konsulaatissa ja illalla Sydney Festivaaliin Parramattan kaupunginosassa, 45 minuuttia keskustasta. Sydney on iso kaupunki. Satoi kaatamalla, mutta muuten ihan kiva tapahtuma. Ihan erilainen kuin Suomessa, koska alkoholi oli kielletty koko festarialueella.

Sunnuntaina järjestelin ohjelmaani. Lento Bangkokiin perjantaina 20.1. Sitä ennen piti ehtiä tehdä kaikki mitä en vielä ollut tehnyt Australiassa.

Maanantaina kaverin läksiäisgrillijuhlat. Tiistaina tavaroiden pakkausta ja illalla elämäni ensimmäiseen oopperaan. Puccinin Turandot. Nukahdin muutaman kerran. Ihan miellyttävä tapahtuma silti.

Keskiviikkona lento Melbourneen aamulla ja kaveri kävi noutamassa kentältä ajamaan Great Ocean Roadin Melbournesta länteen. Käytännössä koko päivän reissu. Hienot näkymät. Matkaoppaissa mainittu pakollisena nähtävyytenä Australiassa. Illalla Melbourneen nukkumaan ja kaveri lensi Bangkokiin. Torstaille ostin Australian Open tennisturnaukseen ja tapasin päivällä sveitsiläisiä opiskelukavereita, jotka olivat tulleet kannustamaan Roger Federeriä. Osaa peleistä pääsi seuraamaan käytännössä kosketusetäisyydeltä. Tietenkin isommat tähdet pelasivat suuremmalla areenalla, mutta sinne minun lipullani ei ollut pääsyä. Kävin Melbournessa lounaalla, mutta muuten kaupunki jäi näkemättä.

Perjantaina lento Sydneyyn. Melbournessa oli mukana vain repullinen vaatteita, joten Sydneystä piti hakea matkalaukku, rinkka ja golfbägi. Illalla lento Bangkokiin. Nyt olen Koh Samuissa.

Sydneyn eläintarha, läntinen Australia, pohjois-Australia ja Tasmania jäivät näkemättä. Samaan listaan menee myös Sydneyn nähtävyyksistä Blue Mountains, koska rankan sateen vuoksi en maaliskuussa nähnyt siellä mitään.

Kuvia:

https://picasaweb.google.com/104959467453327826258/EndOfOZAussiaikaPaattyy#

lauantai 14. tammikuuta 2012

Loput Uudesta Seelannista

Ei ole juurikaan lisättävää aiempiin kirjoituksiin. Franz Josefin jäätiköltä matka jatkui Queenstowniin, NZ:n adrenaliinikaupunkiin. Queenstownissa olisi mahdollista hypätä benjihyppyä, käydä river raftingissä, tai laskuvarjohypätä. Olen jo hypännyt laskuvarjolla edellisellä Australian käynnilläni, eikä tehnyt mieli tuhlata rahoja niihin muihin aktiviteetteihin. Queenstownista olisi päässyt myös vuonoretkille—joko lentäen tai bussilla rannikolle ja sieltä risteilylle. En ole koskaan nähnyt vuonoa ja se olisi voinut olla ihan mielenkiintoista. Täytyy käydä Norjassa.

Queenstownissa vietettiin muistaakseni kaksi yötä YHA hostellissa. Hostelli oli siisti, mutta jostain syystä kylppäreissä oli voimakas hien haju, joka ärsytti. Kaupunki ei ole valtavan suuri—28 700 asukasta—mutta silti eteläsaaren toiseksi suurin Christchurchin jälkeen. Queenstownin lähellä on laskettelukeskuksia, joissa olisi varmasti kiva käydä laskettelemassa talvella. Heli skiing on kai suosittua. Tällä kertaa joka tapauksessa kävin vain katsomassa maisemia viereisen vuoren huipulta. Hienolta näytti.

Lampaat tukkivat tien. Koira piti laumaa koossa.

Lampaita tien tukkeena matkalla Queenstowniin. Maassa on lampaita enemmän kuin ihmisiä.

Queenstown

Näkymiä Queenstownista

Queenstownin jälkeen lentäen Christchurchiin, missä yövyttiin lentokentän lattialla. Kiwi kaverini oli sanonut, että Christchurchissa ei kannata viettää enempää aikaa kuin on pakko. Kun olimme saaneet kentällä laukkumme joskus viiden aikaan iltapäivällä, oli sellainen tunne, että ei ole järkeä lähteä kaupunkiin. Edestakainen matka kentältä kaupunkiin olisi maksanut jotain 30 dollaria. Sitten olisi ehtinyt käydä käytännössä syömässä ja sen jälkeen nukkumaan. Päätin jäädä kentälle. Daniel jätti ylimääräiset kamat kentän laukkusäilytykseen 20 dollarilla ja meni keskustaan. Reilun tunnin kuluttua Daniel palasi ja kertoi kaupungin olevan suljettu ja täysremontissa helmikuisen maanjäristyksen jäljiltä. Auki olevissa hostelleissa ei ollut tilaa, eikä mikään kaupungissa ollut auki. Vihdoin tuli käyttöä heinäkuussa ostamalleni makuualustalle. Telttaa en saanut pystyttää lentokentän aulaan. Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen paluulento Sydneyyn joulua viettämään.

Uusi Seelanti oli mukava paikka. En ole varma paikallisista, mutta siellä reissaavat ihmiset ainakin ovat jotenkin mukavampia ja siedettävämpiä kuin Australiassa. Matkailu Uudessa Seelannissa painottuu enemmän vaellukseen, kalastukseen ja muuhun ulkoiluun. Voi olla sama juttu Australian pohjoisosassa ja Tasmaniassa. Australian itärannikon kännisten teinien ja vielä pahempien kännisten brittien ja irlantilaisten täyttämät hostellit ovat aika sietämättömiä ja rannat ovat vähän tylsiä, jos ei surffaa. Sanoisin, että Uudessa Seelannissa kaksi viikkoa per saari on aika lailla minimi. Nyt piti olla jatkuvasti liikkeessä, eikä aika riittänyt esimerkiksi kehuttuihin useamman päivän vaelluksiin. Lyhyillä pysähdyksillä ehtii kokea lähinnä kaupallistettua Uutta Seelantia—sitä raftingiä, benjihyppyä, käynti Hobittikylässä yms-- eikä se tunnu oikealta Uudelta Seelannilta. Tältä reissulta olisi ehkä pitänyt suosiolla jättää eteläsaari pois. Silti hyvä matka ja auttoi ymmärtämään miksi Uuteen Seelantiin matkustetaan 1-4 kuukauden lomilla.

tiistai 10. tammikuuta 2012

NZ:n eteläsaari

Voisin jatkaa NZ-tarinan loppuun. Eteläsaarella ajoimme Pictonin lauttasatamasta Nelsoniin. Koska aikaa oli rajatusti, Nelsonissa vain yövyttiin matkalla Abel Tasman National Parkiin. Picton-Nelson välillä olisi kulkenut hieno scenic route, mutta jouduimme luovuttamaan jo alle kymmenen minuutin ajon jälkeen. Vuokra-Ford-Focuksestamme puuttuivat tehot, joten oli tuskaista ajaa kiemuiraista, jyrkkää mäkeä ylös. Nopeusrajoitus oli 100km/h, mutta missään vaiheessa ei päästy yli 30km/h. Mutkaista tietä on ihan hauska ajaa, mutta matkustajana oli kuulemma oksettavaa. Moottoritie kiersi aika paljon, mutta oli varmasti nopeampi.

Nelsonissa ei siis tehty mitään. Sieltä jatkettiin Abel Tasman National Parkiin, jossa oli tarkoitus meloa kajakilla, kävellä coastal hike –vaellus, maastopyöräillä, tai ehkä tehdä kaikki yllämainitut asiat. Coastal hike vie normaalisti 2-3 päivää, mutta olisi ollut mahdollista kävellä lyhyt pätkä ja ajaa taksilla takaisin autolle. Joka tapauksessa kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, kun satoi kaatamalla ja kaikki vaellusreitit oli suljettu. Jatkoimme siis Franz Josefin jäätikölle.

Franz Josefin jäätikölle voi mennä helikopterilla tai järjestetään opastettuja kävelyitä. Jos ei halua maksaa itseään kipeäksi, voi myös kävellä näköalapaikalle ihmettelemään jäätikköä vähän kauempaa. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kavereilta olen jälkikäteen kuullut, että ratkaisu oli oikea. Opastetut kävelyt voi kuulemma hoitaa eläkeiässä. Laitoin sports-trackeriin Franz Josef kävelyreitin. En muista laitoinko linkin jo aiemmin. Jos en, lisään sen tähän myöhemmin. Jäätikkö näytti likaiselta. Hostellissa muistutti vähän jotain alppikylän hotellia ja siellä oli sauna. Kiukaassa olisi voinut olla enemmänkin kiviä, mutta löylyt olivat ihan hyvät. Tapasimme muutaman tanskalaistytön, jotka kiertelivät NZ:taa camper vanillä—sellaisella pakettiautolla, jossa voi nukkua. Syksyllä järjestettyjen rugbyn mm-kisojen jälkeen NZ:n leiritytymissääntöjä on kuulemma muutettu, eikä camper vaneillä saa enää leiriytyä muualle kuin niille varatuille parkkiksille. Ilmeisesti monet kuitenkin parkkeeravat lähelle hostelleja ja käyttävät hostellien keittiöitä ja kylppäreitä ilmaiseksi. Tätä kirjoittaessa nettiyhteyteni ei toimi, joten en muista mitä olen aiemmin kirjoittanut. Tarkistan vanhat tekstit myöhemmin ja jatkan, jos loppumatkasta, eli Queenstownista oli vielä lisättävää. Smile

lauantai 7. tammikuuta 2012

Kati ja Jaska saapuivat Sydneyyn

Kati ja Jaska saapuivat 28.12. aamulla Sydneyyn 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Yksi yliopiston asuntolassa asuva kaverini oli sukulaisten luona joulun ja uuden vuoden ajan, joten olen Uuden Seelannin jälkeen yöpynyt kaverin kämpässä. Sinne vein Katin ja Jaskankin ensimmäisiksi öiksi Sydneyssä. Paikka on saastainen. Kaverini lisäksi seitsemän muuta, joista vain yksi on sisäsiisti. Yksi ilmeisesti ei ole tottunut käyttämään vessanpönttöä ja oli kuulemma pissannut useasti vessan seinälle menneen vuoden aikana. Siltä vessa haisikin. Onneksi kylppäreitä oli kolme. Lisäksi parvekkeella oli ilmeisesti useamman kuukauden roskat levitettynä ympäri lattiaa. Linnut kävivät vähän väliä siellä syömässä ja silloin tällöin keittiössäkin asti. Jääkaapissa oli aikoja sitten pilaantuneita ruokia. Esimerkiksi heitin pois lokakuussa vanhaksi mennyttä maitoa. Keittiö oli siinä kunnossa, että vieraani kieltäytyivät laittamasta siellä mitään ruokaa. Yöt nukuimme kaverini huoneessa sängyssä ja lattialla. Hyvää harjoittelua hostellimatkailuun.

Kati ja Jaska ovat Australiassa vajaat kolme viikkoa, joten halusimme olla tehokkaita. Jätimme kamat kämppään ja menimme Coogeehen aamiaselle/lounaalle Subwayhyn. Sen jälkeen 7 km Coogee-Bondi Beach kävely. Kävellessähän ei tarvitse aurinkorasvaa…poltimme kaikki naamamme—emme tosin pahasti. En muista polttaneeni itseäni aiemmin tämän vuoden aikana.

Illalla vielä Sydneyn oopperatalolle. Oopperatalon jälkeen kello olikin jo 10 illalla ja pitkän harhailun jälkeen emme löytäneet auki olevaa ravintolaa. Ostimme pizzan ja menimme bussilla takaisin kämpälle.

Tulikin aika reipas ensimmäinen päivä. 30000 askelta nokian wellness diaryn mukaan. Vieraat eivät kuitenkaan vaikuttaneet kärsivän liikaa jet lagistä tai matkarasituksesta.

lauantai 24. joulukuuta 2011

NZ Pääsaarelle

Alpine Crossingin jälkeen ajoimme 4-5 tunnin matkan Wellingtoniin, pohjoissaaren eteläkärkeen. Yövyimme YHA hostellissa, joka oli oikein siisti, ja seuraavana päivänä hirveässä kiireessä lauttasatamaan. Kävi ilmi, että lautan check in sulkeutui puoli tuntia ennen lähtöä, jolloin olimme vasta lähdössä hostellista. Soitimme terminaaliin ja pyysimme siirtämään varauksemme seuraavaan lähtöön. Kun saavuimme terminaaliin 15 minuuttia ennen lähtöä, vaihdoimme varauksen uudestaan ja juoksimme laivaan. Ylimääräistä kulua tuli 5 dollaria per lippu. Hostelli oli 5 minuutin ajomatkan päässä satamasta ja lautta lähti kahdelta iltapäivällä, joten ei ollut mitään syytä aiheuttaa itsellemme sellaista stressiä. Lauttamatka kesti kolme tuntia. Luin Anna Kareninaa ja nukuin. Queen Charlotte Soundissa puolisen tuntia ennen saapumista heräsin ja katselin maisemia. Näytti vähän samalta kuin ruotsinlaivalla Tukholmaan saavuttaessa. Kapea väylä. Molemmin puolin suomalaisittain korkeahkoa rantaa. Tukholman huvilat puuttuivat. Ei muistuttanut mielikuvieni vuonoja, vaikka minulle on kerrottu, että sound=vuono.

Map picture

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Lisää Uudesta Seelannista

Kirjoitin lyhyen selostuksen Uudesta Seelannista (lyhennän NZ) jo kännykällä. Mitäköhän pitäisi vielä kirjoittaa?

Lento Sydneystä oli Aucklandiin, mutta Auckland on kuulemma NZ:n australialaisin kaupunki ja muistuttaa Sydneytä pienoiskoossa. Voi olla… olimme kaupungissa noin tunnin syömässä lounasta ja etsimässä Kathmandu-kauppaa vaellusvarusteita varten. Ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta paikalta. Poimimme vuokra-automme—automaattivaihteinen Mazda 3--kentältä ja ajoimme kolme tuntia etelään Waitomo Cavesille.

Waitomo Cavesillä menimme luolaraftingiin. Kävelimme, kahlasimme ja kelluimme autonrenkailla luolassa 3-4 tuntia. Luolan katossa oli pimeässä hohtavia matoja. Tai tarkemmin ottaen kuulemma pimeässä hohtavaa kärpäsentoukan ulostetta.

Waitomossa otimme kyytiin ruotsalaisen Saran, joka oli kierrellyt Uutta Seelantia liftaamalla ja julkisilla kaksi kuukautta ja oli nyt matkansa loppusuoralla. Liftaaminen on suosittua Uudessa Seelannissa. Teiden varrella näkyi paljon reissaajia peukku pystyssä. Päätimme hyväksyä vain naispuolisia matkustajia, mutta liftaaminen ei tunnu olevan tyttöjen suosiossa.

Matka jatkui Lake Taupoon, jossa kokeiltiin perhokalastusta. Siitä mainitsinkin kai aiemmin. Skydiving on Taupossa suosittua, mutta sitä olin kokeillut jo kolme vuotta sitten Australiassa.

Pohjoissaarella olisi ollut Sormusten Herran ja tulevan Hobitti-leffan kuvauspaikka, Hobitton. Aika ei riittänyt siihen. Paljon muitakin kehuttuja paikkoja jäi väliin. Seuraavana vuorossa oli Tongariro Alpine Crossing. Parinkymmenen kilometrin vaellus tulivuoriston (kai tulivuorista koostuva vuoristo on luonnollisesti tulivuoristo…?) yli. Vaellus on yhdensuuntainen, joten piti mennä bussilla. Bussi haki meidät viideltä aamulla hostellilta ja seitsemän tunnin kiipeämisen jälkeen odotimme reilun tunnin bussia toisessa päässä. Korkeuseroa tuli n 900 metriä. Alhaalla oli kesäinen sää, huipulla lunta ja sumua. Alla SportsTracker kartta, data ja muutama kuva:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/chor34tr925eg9om

Tässä vielä linkki edellisen päivän lämmittelyyn:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/1gg8fk247r2gc0pm

Jatkan myöhemmin lisää. Olen käymässä läpi kuvia ja siinä menee jonkin aikaa. Laitan varmaan myöhemmin tänään vielä jotain kuvia.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Mobiilipäivitys Uudesta Seelannista

Olen nyt uudessa seelannissa, eteläsaarella yhden opiskelukaverini
kanssa. Tarkoitus oli myös tavata muutama norjalaistyttö, mutta
suunnitelmat eivät osuneetkaan yhteen. Pohjoisessa menin luola
raftingiin, mikä oli ihan hauskaa. Kokeilin myös perhokalastusta. 45
cm kirjolohi oli melkein haavissa, mutta siima katkesi. Britit
istuttivat lohet aikoinaan uuden seelannin jokiin ja järviin. Sen
jälkeen "mordoriin", missä ylitettiin lumihuippuinen vuoristo ja
kiivettiin hyvän matkaa mt doomia, jonka oikeata nimeä en muista.
Sumun vuoksi ei tuntunut mielekkäältä kiivetä 2 tunnin ylimääräistä
pätkää huipulle, vaan tyydyttiin normaalin reitin matalampaan, 1900 m
huippuun.
Etelässä on satanut koko ajan. Kun jätin haltin sade-kuoritakkini
jostain syystä suomeen äidin koiran ulkoilutustakiksi, tuoden
australian talvea varten vain shortsit ja hupparin...ostin täältä
joulu alesta soft shell takin. Ei ole järkeä ostaa huonoa ja
halpaa...mutta tämä sopii hyvin kevätlasketteluunkin. Joululahja
itselleni... Ostin myös housut, mutta niissä tyydyin halvimpiin
citymarkethousuihin. Joka tapauksessa, olen ehtinyt käyttää varusteita
vain tunnin kävelyn ajan. Täällä oli "severe weather warning" ja
vaellusta ei suositeltu. Joissakin kylissä tulvat ovat tuhonneet
taloja ja aiheuttaneet evakuointeja. Nyt olen franz josefin
jäätiköllä. En viitsi maksaa 180 dollaria jäällä tallustamisesta,
joten kävelen mieluummin ilmaisen reitin jäätikön reunalle.
Seuraavaksi queenstown ja paluu sydneyyn. Kaksi viikkoa onkin aika
lyhyt aika vaikka tämä on pieni maa. Alunperin oli tarkoitus pysyä
pohjoisessa ja paluulento on sen vuoksi aucklandista. Sitten
päätettiin ajaa etelään ja varattiin christchurch-auckland lento.
Ajomatka queenstownista christchurchiin olisi vienyt koko päivän eikä
oikein ole aikaa pysähtyä missään, joten varattiin lento
queenstown-christchurch. Lennot eivät ole kalliita-jotain 100
dollaria/kpl, mutta olisi toki ollut helpompi lentää suoraan
queenstownista sydneyyn. Aika eri riitä eteläsaaren eteläosiin tai
itärannikoon.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Paluu Sydneyyn

Coolangatta oli aika rento paikka. Asuttiin hostellissa ja käytiin pari kertaa rannalla. Coolangattan jälkeen bussilla Byron Bayhyn, joka oli täynnä schoolieseita. Byron Bayssä olin neljä päivää. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat aurinkoisia, kaksi päivää välissä olivat koleita ja sateisia. Hostellissa ei ollut hirveästi tekemistä eikä kunnon oleskelutilaa. Byron Bayssä on majakka ja Australian itäisin kohta. Kävin katsomassa ne.

Lupasin aiemmin kuvia matkalta, mutta se ei taida olla mahdollista. Siirsin kuvat kamerasta ja puhelimesta ulkoiselle kovalevylle, joka meni rikki kun vedin kaapelin irti koneesta ilman että klikkasin “safely remove hardware”. Onneksi muut Australia kuvat ovat edelleen tietokoneella. Olisi pitänyt siirtää parhaat kuvat päivittäin nettiin.

Byron Baystä palasin tänään aamulla junalla Sydneyyn. 900 km junamatka kesti noin 14 tuntia. Sydneyssä odotti syksyinen sää. 15 astetta ja tihkusadetta. Pari kaveria oli menossa Bondi Beachille, joten lähdin mukaan. Rantavaatteissa tietenkin, koska oletin sään lämpenevän puoleen päivään mennessä. Sää viileni ja alkoi tuulla. Oli pakko ostaa huppari, koska muuten olisin varmaan vilustunut. Sydneyssä on kuulemma kylmin kesän alku 40-50 vuoteen.

Ylihuomenna Aucklandiin, Uuteen Seelantiin. Siellä on tarkoituskin olla vilpoista, joten yritän pakata sopivat vaatteet mukaan. Uudessa Seelannissa olen kaksi viikkoa, sitten jouluksi Sydneyyn. Niin joo, Sydneyssähän minulla ei enää ole omaa kämppää, joten olen suunnitellut nukkuvani kaverin soffalla yliopistolla.

Kurssien arvosanat tulivat meilissä. Läpäisin kaikki kurssit, joten Master of Business Law-tutkinto on nyt suoritettu. Arvosanatkin olivat ihan hyvät. Ainakin ne ovat ärsyttäneet juristikavereitani.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Schoolies

Olemme nyt olleet kaksi päivää Surfers Paradisessa. Sää on ollut pilvinen ja vähän sateinen, joten rannalla ei ole tullut käytyä lainkaan (oikeastaan Fabian, saksalainen kämppikseni Sydneystä, kävi tapansa mukaan surffaamassa joskus klo 5.30 aamulla).

Nyt on schoolies week, eli viikko jolloin lukiosta vastavalmistuneet (schoolies) menevät bilettämään esimerkiksi Surfers Paradiseen. Tämä selvisi meille vasta kun olimme jo aloittaneet tämän reissun. Surfers on vähän saman tyyppinen lomakaupunki kuin joku Atlantic City, mutta ilman kasinoita. Paljon pilvenpiirtäjiä tai muita korkeita hotelleja, turisteja ja matkamuistokrääsäkauppoja. Eli normaalistikin Surfers on kovin erilainen ja hetkisempi kuin edellinen pysähdyspaikka Noosassa. Nyt kun täällä on tuhansia tai kymmeniä tuhansia 17 ja 18 v entisiä lukiolaisia, paikka on vieläkin hektisempi. Schooliesin lisäksi on wikipedian mukaan olemassa foolies, eli nuoremmat lukiolaiset, sekä toolies, jotka ovat vanhempaa schoolies weekiin osallistuvaa porukkaa (http://en.wikipedia.org/wiki/Schoolies_week).

Huomenna siirrymme Coolangattaan. Se on kai ainakin normaalisti rauhallisempi ja rennompi paikka. Saa nähdä ovatko teinit valloittaneet senkin.

Riippumattoilua

Vaihdoimme kahden päivän jälkeen toiseen hostelliin, toiselle puolelle Noosaa, Sunshine Beachille. Halusimme alunperinkin mennä Sunshine Beachille, koska siellä on kuulemma paremmat surffimahdollisuudet ja toinen kavereistani on aktiivinen surffaaja, joka on useamman kesän opettanut surffausta Ranskassa. Aallot olivat kuitenkin liian pieniä.

Hostelli oli oikein mainio. Ihmiset olivat mukavia ja hostelli oli todella rentouttava. Pihalla oli riippumattoja ja sellaisia melkein makuuasennossa olevia loikoilutuoleja. Riippumatossa lukiessa ja nukkuessa tulee niin laiska olo, etten viitsinyt käydä 100 metrin päässä rannalla. Olisin voinut viettää useamman viikon Noosassa.

Laitan jotain kuvia jossain vaiheessa, kun jaksan siirtää kuvat tietokoneelle.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Brisbane ja Noosa

Nyt on viides päivä itärannikon matkallani. Lensin kahden kaverini kanssa Brisbaneen torstaina ja vietimme siellä kaksi päivää. Brisbane on miljoonan asukkaan kaupunki, eli selvästi Sydneytä pienempi. Brisbane ei ole rannalla, mutta kaupungin läpi virtaa joki.

Brisbanesta jatkoimme Noosaan, mihin oli kahden tunnin juna-bussimatka. Noosassa satuimme tapaamaan kaksi opiskelukaveria. Noosa on pieni lomakaupunki, missä tuntuu olevan sekä vauraampia perhematkailijoita, että reppureissaajia sekaisin, mutta ei hirveästi paikallista asutusta. Ostin boogie boardin, sellaisen lyhyen laudan, jonka päällä maataan ja surffataan aalloissa. Minulla oli Amerikassa samanlainen. Hostellissa ei saanut juoda omia juomia, joten salakuljetimme muutaman Corona-pullon. Boogie board ja juomien salakuljettamista hostelliin. Flashback elämästä viisitoistavuotiaana.

Seuraavaksi jatkamme rannikkoa etelään.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kesäloma

Kesäloma on alkanut. Tai virallisesti ei ole, mutta minulla ei enää ole esseitä kirjoitettavana (ja tenttejä ei tällä lukukaudella ollut lainkaan). Tuntuu omituiselta, että lukukausi on jo ohi. Varsinkin, kun kavereista suurin osa lähti Sydneystä omille matkoilleen välittömästi saatuaan esseet ja tentit hoidettua alta. Olisi ollut kiva, jos porukka olisi pysynyt kasassa vaikka pari viikkoa ennen matkustelua. Tai mielellään matkustellut jonkinlaisena isompana ryhmänä. Siinä onkin yksi ero vaihto-opiskelijoiden ja meidän postgraduate law (ehkä yksinkertaisempaa kutsua tätä LL.M. porukaksi) opiskelijoiden välillä.

Esimerkiksi Norjasta on Norjan teknis-luonnontieteellisestä yliopistosta iso joukko opiskelijoita, jotka tuntevat toisensa entuudestaan ja luonnollisesti viettävät suuren osan kesälomastaan yhdessä—joko Sydneyssä tai matkustaen. Tästä olen vähän kateellinen. LL.M. porukka on aika pieni ja vähän hajanainen. Aasialaiset ja australialaiset (joihin muut eivät ole onnistuneet tutustumaan) poislukien meitä on ehkä 15. Tämän joukon ikäjakauma on kohtuullisen suuri—noin 21-40, mutta painottuu noin 29-35 haarukkaan, eli selkeästi vanhempia kuin vaikkapa ne norjalaiset (20-26). Osalla on perhe ja lapsia. Lisäksi aika monen tyttöystävä/vaimo tulee kesäksi tänne matkustamaan ja nämä tyypit matkustavat pariskuntina. Joidenkin budjetit eivät riitä matkustamiseen, joitain matkustaminen tai ylipäätään Australiassa olo ei kiinnosta. Lisäksi tietysti osa ei ole edes osa kaveriporukkaani. Vaikka jäljelle jäävä porukka on hyvin pieni, jotain matkasuunnitelmia voi kuitenkin tehdä. Suunnitelmissa on ainakin parin viikon reissu Brisbaneen ja Gold Coastille kahden kaverin kanssa ja ainakin toivottavasti parin viikon matka Uuteen Seelantiin. Lisäksi joulun jälkeen Kati ja Jaska ovat tulossa käymään.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Kevätloma alkoi

Viikon mittainen kevätloma alkoi eilen. Virallinen loma ei kyllä oikeasti eroa normaalista viikosta ainakaan oikeustieteen jatko-opiskelijoiden kohdalla, sillä osalla kavereistani on myös ensi viikolla kokopäiväluentoja.

Olemme kavereiden kanssa joka tapauksessa ajatelleet vuokrata auton pariksi päiväksi (varmaan tiistai-torstai)  ja ajaa joko Hunter Valleyn viinialueelle tai rannikkoa pitkin pohjoiseen lämpimiä rantoja etsimään. Päädymme todennäköisemmin viinitiloille, koska sinne on lyhyempi matka. Meri on vielä kylmä ja sää epävakaata. Pitäisi varmaan ajaa Queenslandiin asti, jotta tarkenisi mennä rannalle. Pari päivää ei riitä siihen.

Loman jälkeen luentoja on kahdesti viikossa ja kun samalla täytyy jatkaa/aloittaa esseiden kirjoittaminen, tulee olemaan aika kiireistä. Aloitin ensimmäisen esseeni lyhyeksimyynnin kielloista/rajoituksista viime viikolla, mutta se ei ole edennyt niin nopeasti kuin olisin toivonut. Olen ollut liian laiska sen suhteen. Olisi hyvä, jos saisin ainakin jonkinlaisen version valmiiksi ennen ensi viikon lyhyttä lomaa. Sitten voisin siirtyä tutkimaan EU:n musiikki- ja leffalisenssointia.

lauantai 20. elokuuta 2011

Viime kesän (2010) purjehduksia

Summer-Kesä 2010 at EveryTrail

 

Isän esimerkin innoittamana laitoin pääosan kesän 2010 purjehduksista kartalle. Mukana heinäkuun kesälomamatka ja yksi viikonloppukäynti Porvoossa. Kesäkuun purjehduksesta isän ja Pian kanssa minulla ei ollut dataa. Muistelen, että se olisi ollut käytännössä samaa matkaa heinäkuisen purjehdukseni kanssa. Eli että vene ei olisi käynyt Haukilahdessa välissä.

Kartta aukeaa kuvan yläpuolella olevaa otsikkoa klikkaamalla. Omalla koneellani en tosin jostain syystä nyt näe mitään kuvaa… Linkin pitäisi silti toimia.