Nyt ei kyllä blogissa ole minkäänlaista aikajärjestystä. Kirjoitin Uuden Seelannin jälkeen ihan oikein Uudesta Vuodesta. Sen jälkeen blogi palasi Uuteen Seelantiin. Sitten hyppäsin välipysähdykselle Thaimaahan, sitten taas juttua Sydneyn oopperatalosta ja Melbournen tennisturnauksesta, jonka jälkeen olinkin palannut jouluun. Joulun jälkeen olinkin jo kirjoittamassa Finnairin ongelmista. Ehkä nyt olisi siis aika kirjoittaa lyhyt yhteenveto siitä mitä tein uudenvuoden jälkeen, mutta ennen Thaimaata. Eli autoreissumme Katin ja Jaskan kanssa Sydneystä Byron Bayhyn ja takaisin.
Kirjoitan siis vain suhteellisen lyhyesti kahden viikon ajalta, koska en oikeastaan edes muista kaikkea.
Emme olleet suunnitelleet mitään. Emme oikeastaan edes sitä, ajammeko etelään vai pohjoiseen Sydneystä. Itään ei pääse, kun on heti meri vastassa. Lännessä taas alkavat vuoret ja niiden takana erämaata. Beachille halusimme joka tapauksessa. Autoakaan emme olleet varanneet, emmekä tulleet ajatelleeksi, että uudenvuodenpäivänä sellaisen vuokraaminen voisi olla normaalia vaikeampaa. Kaverini lähiseuduilla Manlyssä ei ollut vuokraamoa auki, mutta Sydneyn keskustassa oli. 45 minuutin kävely ja lauttamatka vuokraamoon ja tunnin ajomatka takaisin (gps ei löytänyt kaupungissa signaalia, emmekä osaa navigoida ilman teknologiaa ja eksyimme useaan otteeseen).
Lähtö Manlystä oli muistaakseni joskus viiden-kuuden aikaan illalla, eli reippaasti myöhemmin kuin olimme ehkä toivoneet. Matkalla soitimme eri paikkoihin etsien majoitusta illaksi. Mitään järkevää paikkaa emme keksineet. Sydneyn pohjoispuolella on jotain kehuttuja rantoja, mutta emme löytäneet Lonely Planetistä majoitusta, emmekä autossa istuessa oikein jaksaneet kännykälläkään surffailla majapaikkoja. Päädyimme pysähtymään Gosford Motor Innissä, joka oli reissun varmaan kallein paikka. Muistaakseni 50 dollaria/hlö, kolmen hengen huone. Gosfordissa ei ole mitään nähtävää tai tehtävää. Ankea paikka.
Seuraavana oli kai Port Stephens. Siellä olin ollut äidin ja isän kanssa pulkkailemassa hiekkadyyneillä. Nyt jäivät hiekkadyynit väliin, mutta menimme rannalle vähäksi aikaa.
Port Macquarie oli vielä ennen Byron Baytä… en muista mitä teimme. Koska en muista missä teimme mitä, väitän nyt, että kävimme täällä tivolissa. Kello 22 ostimme koko pienen lipunmyyntikojun täyttävältä ennustajaeukon näköiseltä naiselta kolmekymmentä pahvista, kullattua lippua, minkä jälkeen meille kerrottiin, että itse asiassa tivoli menee juuri kiinni. Menimme viereiseen, Linnanmäen Sateenkaari-laitteen tapaiseen laitteeseen. Maksoimme puolet lipuistamme ja odotimme kunnes puolet tivolin työntekijöistä oli työvuoronsa päätteeksi tulleet mukaan kyytiin. Tämän jälkeen yritimme vielä juosta toiseen laitteeseen, mutta tivoli suljettiin. Saimme vaihdettua loput liput Papa Smurf-pehmoleluun ja kolmeen fun size pikkupussiin m&m karkkeja.
Byron Bayssä kävelimme majakalle ja Australian itäisimpään kohtaan. Ja kävimme rannalla.
Byronista Nimbinin hippikylään, jossa etsimme lounaspaikkaa pitkään ja Jaska osti hippihousut.
Dorrigoon seuraavaksi. Dorrigo näytti tismalleen samalta kuin se kylä mihin äidin ja isän kanssa ratsastimme viime pääsiäisenä. Hotellikin oli ihan saman näköinen heritage hotel. Paikka ei kuitenkaan ollut sama, vaikka nimeä en muistanutkaan. Dorrigo oli ratsastuspaikastamme sen verran kaukana, ettemme olisi mitenkään ehtineet sinne pääsiäisenä ratsastaen.
Crowdy Bayssä pysähdyimme yhdeksi yöksi. Motellin omistajat olivat myymässä motelliaan lähteäkseen Australianympärimatkalle vuodeksi.
Palattuamme Sydneyyn pysähdyimme bensikselle puoleksitoistatunniksi tutkimaan hostellivaihtoehtoja kännyköillä. Hostelleissa ei ollut kuin 16 hengen huoneita vapaana ja halusimme mieluummin oman huoneen, missä K ja J voisivat pakata kamojaan rauhassa. Maroubrasta löytyi joku motelli, johon teimme varauksen. Maroubra on yksi maailman kuuluisimpia surffipaikkoja, sieltä on kotoisin esimerkiksi Sydneyn pahamainen surffijengi Bra Boys, josta on tehty leffakin (kuulemma hyvä leffa). Maroubrassa ei rannan lisäksi ole tosin mitään ja motelli näytti hyvin ankealta. Peruimme varauksen ja löysimme uuden hotellin Rocksista, Sydneyn Harbour Bridgen alta. Hotellissa oli kohtuullinen määrä torakoita, mutta hinta ei ollut sijainti huomioonottaen lainkaan paha. Huonekin oli valtava. Taisimme olla hotellin ainoat asiakkaat. Hotelli toimi kai lähinnä baarina, mutta baarinkaan puolella ei näkynyt ihmisiä. Kiinnostavana sivupointtina se, että Australiassa on lukemattomia baareja, joiden nimi on joku Hotel. Esimerkiksi Coogee Bay Hotel, Dorrigo Hotel, Mercantile Hotel (hotellimme Rocksissa). Syy nimiin on se, että aikoinaan baarien asiakkaita sammui baariin vielä nykyistäkin useammin ja baarin vastuulla oli saattaa huonokuntoisimmat kotiin tai tarjota majoitusta. En ole tarkistanut faktoja mistään, mutta näin minulle on kerrottu. Nykyään läheskään kaikki Hotel-nimiset baarit eivät tarjoa majoitusta.
Matkalla Jaska toimi lähinnä kuskina. Minä ajoin yhden päivän, kun Jaska poti matkaväsymystä. Nokian navigaattori toimi matkalla oikein hyvin, lukuunottamatta ajoa Byron Bayhyn. Jostain syystä muutama km ennen Byronia navigaattori käski poistua moottoritieltä. Tie oli alkuun syrjäisen näköinen, mutta päällystetty tie. Sitten se muuttui hiekkatieksi, sitten kapeaksi hiekkatieksi ja lopulta hyvin kuoppaiseksi (samanlaista kuin Manauksessa) ja mutkittelevaksi hiekkatieksi. Pääsimme kyllä perille, mutta en ole vakuuttunut, että reitti oli lyhin tai nopein mahdollinen.
Vietimme viimeisen Sydney-päivän shoppailemalla Katin ja Jaskan matkamuistoja ja sitten he lensivätkin jo kotiin. Minä taas muutin takaisin samaan hostelliin Coogeessa, missä olin asunut ensimmäiset viikkoni Sydneyssä ja kävin siellä oopperassa, Australian Openissa ja Thaimaassa.
