Uusi asunto

Nettiyhteyttä ei ole, joten yritän taas lähettää lyhyen tekstin puhelimella. Mukana on ehkä kuviakin. Eri varmaan kuvatekstejä.

Muutin saksalaisen opiskelukaverin kanssa kolmioon coogee bay roadilla, coogeen keskustaan, parin minuutin kävelymatkan päähän rannasta. Meri näkyykin parvekkeeltani. Kauppa on ihan vieressä. Huonekalut sisältyvät vuokraan. Vuokra on sama kuin aiemminkin, $270 per henki plus sähkö, netti ja muut laskut. Varmaan yhteensä $300 viikossa.

9. päivä: Mango Bay/Sydney

Lento oli klo 9 aamulla, kyyti kentälle lähti Mango Baystä klo 3.30 aamuyöllä. Matka päättyi samoin kuin alkoikin. Päätin, ettei ole järkeä mennä nukkumaan. Valvoin kavereiden kanssa resortin ravintolassa. Vähän yllättäen kaikki muut vieraat menivät nukkumaan jo ennen puolta yötä. Edellisenä yönä bileet olivat jatkuneet melkein neljään aamulla.

Bussi oli ajallaan, saavuin kentälle kuudelta. Checkasin sisään, menin turvatarkastuksen läpi ja menin portille lukemaan ja odottamaan ja torkahtelemaan.

Nukuin läpi koko neljän tunnin lennon. Sydneyssä kävin parin kaverin kanssa lounaalla klo 15 ja menin sen jälkeen kotiin päiväunille, tarkoituksena mennä illalla katsomaan tennistä baarissa. Heräsin päiväunilta klo 3 aamuyöllä ja totesin Federerin jo hävinneen pelinsä Wimbledonissa. Oli liian myöhäistä mennä syömään päivällistäkään, joten jatkoin nukkumista.

8. päivä: Mango Bay

Viimeinen päivä Fidzillä. Osan päivästä oli hyvinkin aurinkoista ja lämmintä, osan päivää satoi vähän. Ei kuitenkaan rankkasateita.
Ratsastimme reilun tunnin matkan pienelle vesiputoukselle. Hevoset olivat pieniä, pelkäsin ettei oma hevoseni kestä painoani. Jalatkin roikkuivat melkein maassa. Ratsastus oli myös sellaista talutushommaa, ei vapaata kävelyä, ravia ja laukkaa niinkuin äidin ja isän kanssa pääsiäisenä. Edellisten päivien sateiden vuoksi matkalla oli runsaasti mutaa ja hevoset kompastelivat vähän jalkojen upotessa mutaan. Matkalla kahlattiin muutamaan otteeseen jokien yli.
Vesiputous oli pieni, mutta kiva. Oli virkistävää hyppiä vesiputouksen päältä veteen.

4. päivä: Mango Bay

Tämän päivän vietin resort alueella. Luin kirjaa rannalla eikä oikeastaan muuta.
Illalla resortin omistaja kavereineen oli baarissa juomassa ja tarjosi
koko illan ilmaisia juomia kaikille.

5.-7. päivä: Mango Bay

Sadetta kolme päivää putkeen. Opiskelukaverini tulivat Mango Bayhyn.
Olemme istuneet ravintolassa pelaamassa lautapelejä. Parin tunnin ajan
satoi vähän vähemmän ja lainasimme kajakkeja. Huomenna on viimeinen
päiväni täällä. Menemme toivottavasti vesiputoukselle. Yhdessä
säätiedotuksessa luvattiin aurinkoa, toisessa ukkosta.

Risteily ja mitä muuta voi tehdä?

Eilinen herätys oli viideltä. Ajoimme parin tunnin matkan takaisin
Nadiin poimien kyytiin muitakin matkalaisia. Kävin eilen risteilyllä
SeaSprayllä ja pysähdyimme Castawayn saarella. Olisiko nimi ollut
Modriki? Menin ryhmän kanssa snorklaamaan, mutta mitään ihmeempää ei
näkynyt. Joitakin pieniä kaloja. Monille tämä oli ilmeisesti elämänsä
ensimmäinen snorklaus. Vedessä oli aika paljon jotain näkymättömiä
meduusoita, jotka polttelivat lievästi. Lievempää kuin nokkonen.
Itse saarella oli ranta ja korkea, jyrkkä mäki. Leffassa Tom Hanks
taisi kiivetä huipulle suurien vaikeuksien kautta vain huomatakseen,
ettei ympärillä ole mitään. Olisi ollut kiva kiivetä, mutta aika ei
riittänyt, kiipeäminen näytti lähes mahdottomalta ja lisäksi se olisi
varmaan ollut kiellettyäkin. Saaren jälkeen oli herkullinen
grillilounas.
Toinen ja viimeinen pysähdys oli alkuasukaskylä, jossa oli paikallinen
kava-seremonia, krääsäkojuja ja tarkoitus käydä katsomassa koulua.
Kylä oli ihan saman näköinen kuin Amazonasissa, mutta krääsä oli
selkeästi kiinassa valmistettua. Ehkä niin oli Amazonasin kylissäkin,
mutta siellä ainakin osa vaikutti aidommalta. Kava-seremoniassa
kylänvanhin toivottaa vierailevan heimon tervetulleeksi ja juodaan
paikallista juuresjuomaa. Kaikki oli paljon turistimaisempaa kuin
intiassa ja brasiliassa. Yksityiskäynnit niissä kylissä, varsinkin
hand in handin kanssa ovat hemmotelleet minut pilalle. Kouluun emme
syystä tai toisesta päässeet.
Muuta mahdollista ohjelmaa täällä voisi olla sukelluskurssi,
ratsastus, kävely tai ajo vesiputouksille. Kuumat lähteet jossain
vuoristossa tai kyläkäynti jonkun henkilökuntalaisen kotikylässä
(varmaan onnistuu jos kysyy). Muuten voi maata rannalla tai kajakoida.
Täytyy tutkia lonely planetiä. Oikeastaan tulin tänne vailla
suunnitelmaa, vain pakoon Sydneyn sadetta ja kylmää, joten voin hyvin
istua auringon lämmössä lukemassa.
Baarissa olut maksaa neljä dollaria, eli eur 1,60. Ruoka maksaa 15-20 fjd.
Huomasin, että täällä onkin wifi yhteys, joten sain kännykällä
kirjoittamat tekstini blogiin.

3. Päivä Mango Bay Resort

Tänään en tee mitään. Yhden opiskelukaverin pitäisi ulla tänne
huomenna. Sama paikka on varattu seuraavaksi viideksi päkväksi.
Katsotaan viihtyykö täällä niin kauan vai pitääkö vaihtaa paikkaa.
Mango Bayssä on varmaan reilun tusinan verran pieniä mökkejä, joissa
on 2-16 sänkyä. Minun mökissäni on 8. Minun lisäkseni siellä on tällä
hetkellä vain yksi brasilialainen tyttö. Muutenkin on edelleen
hiljaista. Mango Bay on rannalla ja täällä on pieni, matala beachi.
Snorklausvälineet sisältyvät hintaan, samoin kuin kajakit. Täällä ei
taida olla ihmeempää snorklattavaa. Lainaan ehkä huomenna kajakkia.
Sukeltamista voisi kokeilla. Hinnasta riippuen.
Tänään makaan rantatuolissa ja luen One Hundred Years of Solitudea. En
tiedä kirjasta mitään, mutta olen mielestäni kuullut sekä kirjan että
kirjailijan (gabriel garcia marquez) nimen. Vielä en ole oikein
päässyt siihen sisään. Resort-alueella liikkuu lähinnä henkilökuntaa.
Rannalla on lisäkseni kolme muuta vierasta.
Illalla baari kuitenkin täyttyi ihmisistä. Ilmeisesti perjantaisin
Mango Bay on suosittu bilepaikka.