Lisää Uudesta Seelannista

Kirjoitin lyhyen selostuksen Uudesta Seelannista (lyhennän NZ) jo kännykällä. Mitäköhän pitäisi vielä kirjoittaa?

Lento Sydneystä oli Aucklandiin, mutta Auckland on kuulemma NZ:n australialaisin kaupunki ja muistuttaa Sydneytä pienoiskoossa. Voi olla… olimme kaupungissa noin tunnin syömässä lounasta ja etsimässä Kathmandu-kauppaa vaellusvarusteita varten. Ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta paikalta. Poimimme vuokra-automme—automaattivaihteinen Mazda 3--kentältä ja ajoimme kolme tuntia etelään Waitomo Cavesille.

Waitomo Cavesillä menimme luolaraftingiin. Kävelimme, kahlasimme ja kelluimme autonrenkailla luolassa 3-4 tuntia. Luolan katossa oli pimeässä hohtavia matoja. Tai tarkemmin ottaen kuulemma pimeässä hohtavaa kärpäsentoukan ulostetta.

Waitomossa otimme kyytiin ruotsalaisen Saran, joka oli kierrellyt Uutta Seelantia liftaamalla ja julkisilla kaksi kuukautta ja oli nyt matkansa loppusuoralla. Liftaaminen on suosittua Uudessa Seelannissa. Teiden varrella näkyi paljon reissaajia peukku pystyssä. Päätimme hyväksyä vain naispuolisia matkustajia, mutta liftaaminen ei tunnu olevan tyttöjen suosiossa.

Matka jatkui Lake Taupoon, jossa kokeiltiin perhokalastusta. Siitä mainitsinkin kai aiemmin. Skydiving on Taupossa suosittua, mutta sitä olin kokeillut jo kolme vuotta sitten Australiassa.

Pohjoissaarella olisi ollut Sormusten Herran ja tulevan Hobitti-leffan kuvauspaikka, Hobitton. Aika ei riittänyt siihen. Paljon muitakin kehuttuja paikkoja jäi väliin. Seuraavana vuorossa oli Tongariro Alpine Crossing. Parinkymmenen kilometrin vaellus tulivuoriston (kai tulivuorista koostuva vuoristo on luonnollisesti tulivuoristo…?) yli. Vaellus on yhdensuuntainen, joten piti mennä bussilla. Bussi haki meidät viideltä aamulla hostellilta ja seitsemän tunnin kiipeämisen jälkeen odotimme reilun tunnin bussia toisessa päässä. Korkeuseroa tuli n 900 metriä. Alhaalla oli kesäinen sää, huipulla lunta ja sumua. Alla SportsTracker kartta, data ja muutama kuva:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/chor34tr925eg9om

Tässä vielä linkki edellisen päivän lämmittelyyn:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/1gg8fk247r2gc0pm

Jatkan myöhemmin lisää. Olen käymässä läpi kuvia ja siinä menee jonkin aikaa. Laitan varmaan myöhemmin tänään vielä jotain kuvia.

Mobiilipäivitys Uudesta Seelannista

Olen nyt uudessa seelannissa, eteläsaarella yhden opiskelukaverini
kanssa. Tarkoitus oli myös tavata muutama norjalaistyttö, mutta
suunnitelmat eivät osuneetkaan yhteen. Pohjoisessa menin luola
raftingiin, mikä oli ihan hauskaa. Kokeilin myös perhokalastusta. 45
cm kirjolohi oli melkein haavissa, mutta siima katkesi. Britit
istuttivat lohet aikoinaan uuden seelannin jokiin ja järviin. Sen
jälkeen "mordoriin", missä ylitettiin lumihuippuinen vuoristo ja
kiivettiin hyvän matkaa mt doomia, jonka oikeata nimeä en muista.
Sumun vuoksi ei tuntunut mielekkäältä kiivetä 2 tunnin ylimääräistä
pätkää huipulle, vaan tyydyttiin normaalin reitin matalampaan, 1900 m
huippuun.
Etelässä on satanut koko ajan. Kun jätin haltin sade-kuoritakkini
jostain syystä suomeen äidin koiran ulkoilutustakiksi, tuoden
australian talvea varten vain shortsit ja hupparin...ostin täältä
joulu alesta soft shell takin. Ei ole järkeä ostaa huonoa ja
halpaa...mutta tämä sopii hyvin kevätlasketteluunkin. Joululahja
itselleni... Ostin myös housut, mutta niissä tyydyin halvimpiin
citymarkethousuihin. Joka tapauksessa, olen ehtinyt käyttää varusteita
vain tunnin kävelyn ajan. Täällä oli "severe weather warning" ja
vaellusta ei suositeltu. Joissakin kylissä tulvat ovat tuhonneet
taloja ja aiheuttaneet evakuointeja. Nyt olen franz josefin
jäätiköllä. En viitsi maksaa 180 dollaria jäällä tallustamisesta,
joten kävelen mieluummin ilmaisen reitin jäätikön reunalle.
Seuraavaksi queenstown ja paluu sydneyyn. Kaksi viikkoa onkin aika
lyhyt aika vaikka tämä on pieni maa. Alunperin oli tarkoitus pysyä
pohjoisessa ja paluulento on sen vuoksi aucklandista. Sitten
päätettiin ajaa etelään ja varattiin christchurch-auckland lento.
Ajomatka queenstownista christchurchiin olisi vienyt koko päivän eikä
oikein ole aikaa pysähtyä missään, joten varattiin lento
queenstown-christchurch. Lennot eivät ole kalliita-jotain 100
dollaria/kpl, mutta olisi toki ollut helpompi lentää suoraan
queenstownista sydneyyn. Aika eri riitä eteläsaaren eteläosiin tai
itärannikoon.

Paluu Sydneyyn

Coolangatta oli aika rento paikka. Asuttiin hostellissa ja käytiin pari kertaa rannalla. Coolangattan jälkeen bussilla Byron Bayhyn, joka oli täynnä schoolieseita. Byron Bayssä olin neljä päivää. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat aurinkoisia, kaksi päivää välissä olivat koleita ja sateisia. Hostellissa ei ollut hirveästi tekemistä eikä kunnon oleskelutilaa. Byron Bayssä on majakka ja Australian itäisin kohta. Kävin katsomassa ne.

Lupasin aiemmin kuvia matkalta, mutta se ei taida olla mahdollista. Siirsin kuvat kamerasta ja puhelimesta ulkoiselle kovalevylle, joka meni rikki kun vedin kaapelin irti koneesta ilman että klikkasin “safely remove hardware”. Onneksi muut Australia kuvat ovat edelleen tietokoneella. Olisi pitänyt siirtää parhaat kuvat päivittäin nettiin.

Byron Baystä palasin tänään aamulla junalla Sydneyyn. 900 km junamatka kesti noin 14 tuntia. Sydneyssä odotti syksyinen sää. 15 astetta ja tihkusadetta. Pari kaveria oli menossa Bondi Beachille, joten lähdin mukaan. Rantavaatteissa tietenkin, koska oletin sään lämpenevän puoleen päivään mennessä. Sää viileni ja alkoi tuulla. Oli pakko ostaa huppari, koska muuten olisin varmaan vilustunut. Sydneyssä on kuulemma kylmin kesän alku 40-50 vuoteen.

Ylihuomenna Aucklandiin, Uuteen Seelantiin. Siellä on tarkoituskin olla vilpoista, joten yritän pakata sopivat vaatteet mukaan. Uudessa Seelannissa olen kaksi viikkoa, sitten jouluksi Sydneyyn. Niin joo, Sydneyssähän minulla ei enää ole omaa kämppää, joten olen suunnitellut nukkuvani kaverin soffalla yliopistolla.

Kurssien arvosanat tulivat meilissä. Läpäisin kaikki kurssit, joten Master of Business Law-tutkinto on nyt suoritettu. Arvosanatkin olivat ihan hyvät. Ainakin ne ovat ärsyttäneet juristikavereitani.

Schoolies

Olemme nyt olleet kaksi päivää Surfers Paradisessa. Sää on ollut pilvinen ja vähän sateinen, joten rannalla ei ole tullut käytyä lainkaan (oikeastaan Fabian, saksalainen kämppikseni Sydneystä, kävi tapansa mukaan surffaamassa joskus klo 5.30 aamulla).

Nyt on schoolies week, eli viikko jolloin lukiosta vastavalmistuneet (schoolies) menevät bilettämään esimerkiksi Surfers Paradiseen. Tämä selvisi meille vasta kun olimme jo aloittaneet tämän reissun. Surfers on vähän saman tyyppinen lomakaupunki kuin joku Atlantic City, mutta ilman kasinoita. Paljon pilvenpiirtäjiä tai muita korkeita hotelleja, turisteja ja matkamuistokrääsäkauppoja. Eli normaalistikin Surfers on kovin erilainen ja hetkisempi kuin edellinen pysähdyspaikka Noosassa. Nyt kun täällä on tuhansia tai kymmeniä tuhansia 17 ja 18 v entisiä lukiolaisia, paikka on vieläkin hektisempi. Schooliesin lisäksi on wikipedian mukaan olemassa foolies, eli nuoremmat lukiolaiset, sekä toolies, jotka ovat vanhempaa schoolies weekiin osallistuvaa porukkaa (http://en.wikipedia.org/wiki/Schoolies_week).

Huomenna siirrymme Coolangattaan. Se on kai ainakin normaalisti rauhallisempi ja rennompi paikka. Saa nähdä ovatko teinit valloittaneet senkin.

Riippumattoilua

Vaihdoimme kahden päivän jälkeen toiseen hostelliin, toiselle puolelle Noosaa, Sunshine Beachille. Halusimme alunperinkin mennä Sunshine Beachille, koska siellä on kuulemma paremmat surffimahdollisuudet ja toinen kavereistani on aktiivinen surffaaja, joka on useamman kesän opettanut surffausta Ranskassa. Aallot olivat kuitenkin liian pieniä.

Hostelli oli oikein mainio. Ihmiset olivat mukavia ja hostelli oli todella rentouttava. Pihalla oli riippumattoja ja sellaisia melkein makuuasennossa olevia loikoilutuoleja. Riippumatossa lukiessa ja nukkuessa tulee niin laiska olo, etten viitsinyt käydä 100 metrin päässä rannalla. Olisin voinut viettää useamman viikon Noosassa.

Laitan jotain kuvia jossain vaiheessa, kun jaksan siirtää kuvat tietokoneelle.

Brisbane ja Noosa

Nyt on viides päivä itärannikon matkallani. Lensin kahden kaverini kanssa Brisbaneen torstaina ja vietimme siellä kaksi päivää. Brisbane on miljoonan asukkaan kaupunki, eli selvästi Sydneytä pienempi. Brisbane ei ole rannalla, mutta kaupungin läpi virtaa joki.

Brisbanesta jatkoimme Noosaan, mihin oli kahden tunnin juna-bussimatka. Noosassa satuimme tapaamaan kaksi opiskelukaveria. Noosa on pieni lomakaupunki, missä tuntuu olevan sekä vauraampia perhematkailijoita, että reppureissaajia sekaisin, mutta ei hirveästi paikallista asutusta. Ostin boogie boardin, sellaisen lyhyen laudan, jonka päällä maataan ja surffataan aalloissa. Minulla oli Amerikassa samanlainen. Hostellissa ei saanut juoda omia juomia, joten salakuljetimme muutaman Corona-pullon. Boogie board ja juomien salakuljettamista hostelliin. Flashback elämästä viisitoistavuotiaana.

Seuraavaksi jatkamme rannikkoa etelään.

Vaihto-opiskelijat ja muut ulkomaalaiset opiskelijat

Minusta on omituista, että UNSW kohtelee vaihto-opiskelijoita ja muita ulkomaalaisia opiskelijoita eri tavalla. Yliopisto järjestää vaihto-opiskelijoille asunnon joko yliopiston asuntoloista tai vuokra-asunnon esim. suosituilta lähialueilta, kuten Coogeesta tai Bondista. Lisäksi on erilaisia sosiaalisia ja informatiivisia tapahtumia. Vaihto-opiskelijat eivät käsittääkseni itse maksa opiskeluista mitään. En tiedä mitä yliopistot ovat keskenään sopineet. Muita ulkomaalaisia opiskelijoita yliopisto kohtelee samoin kuin paikallisia opiskelijoita, mutta veloittaa huomattavasti korkeampia lukukausimaksuja. Asunto täytyy järjestää itse, eikä yliopisto järjestä mitään erityisiä tapahtumia. Ainakin osa (kaikki minun tuntemani) vaihto-opiskelijoista on täällä vuoden, eli yhtä kauan kuin useimmat master-tutkintoa suorittavat opiskelijat. Kokemuksesta tiedän, ettei näin lyhyttä aikaa varten ole helppo löytää asuntoa ja joka tapauksessa olisi kiva asua muiden opiskelijoiden kanssa, mikä nykytilanteessa on tosi vaikea järjestää itse.

Lisäksi kun useimmat kurssit koostuvat neljästä koko päivän luennosta, muita opiskelijoita ei tapaa päivittäin, jolloin voi olla vaikeata tutustua muihin. Meidän opiskeluporukassa kävi kohtuullisen onnekkaasti. Luentoja edeltävällä viikolla oli lyhyt infotilaisuus, missä pari proffaa kertoi law schoolista ja tämän jälkeen tarjottiin drinkkejä. Joku oli aktiivinen ja keräsi joitakin puhelinnumeroita ja kokosi jossain vaiheessa porukan Coogee Palaceen viiden dollarin pihveille. Vaihtareiden ei tarvitse olla niin aktiivisia, koska a) monet asuvat samassa yliopiston järjestämässä vuokratalossa ja b) yliopisto järjestää muita tapahtumia, kuten Coogee-Bondi kävelyitä, käyntejä oopperatalolla ja baarikierroksia.