Tunnisteet

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu

On vaikea käsittää, että on joulu. Sydneyssä on ollut harmaata ja sateista viimeisen kuukauden (mikä ei ole haitannut, koska olen ollut muualla). Se sopii suomalaiseen jouluun, mutta nyt aattona on hellettä ja aurinkoista. Samaa luvattu myös huomiselle joulupäivälle. Aurinko, shortsit, uimaranta, palmut ja papukaijat eivät kuulu jouluun. Yhtään joululauluakaan en ole vielä kuullut.

Ostin eilen lohta jonka ainakin yritin graavata. Saa nähdä miten onnistui. Tänään aamulla tein riisipuuroa, joka onnistui loistavasti! Yllättäen mantelikin osui minulle! Ehkä ainoana syöjänä todennäköisyys oli puolellani.

Luulin, ettei jouluaattoa vietetä Skandinavian ulkopuolella, mutta ilmeisesti ainakin saksalaiset ja chileläiset viettävät joulua aattona. Chileläinen opiskelukaverini, jonka soffalla nukun, menee sukulaisten luokse. Minä vien graaviloheni ja Ikeasta ostamani glögin Manly Beachille saksalaisen opiskelukaverin (kämppikseni Coogeesta) luokse ja vietän aaton saksalaiskavereiden kanssa. Kinkkua ei ole, mutta lammasta tai jotain muuta--ilmeisesti saksalaista jouluruokaa--pitäisi olla. Joulukirkkoonkin yritetään mennä. Suomalaiskirkkoja ei taida olla, mutta Manlyssä on norjalainen merimieskirkko ja tietysti liuta muita kirkkoja. Ainakin osa kavereista on katolisia. En tiedä osaanko käyttäytyä oikein, jos menen katoliseen joulujumalanpalvelukseen.

Täytyy kuunnella joululauluja matkalla Manlyyn.

Huomenna on vuorossa australialainen joulugrillijuhla Coogee Beachillä norjalais- ja saksalaisseurassa.

395723_10101958516908304_9361589_88479569_728344723_n

NZ Pääsaarelle

Alpine Crossingin jälkeen ajoimme 4-5 tunnin matkan Wellingtoniin, pohjoissaaren eteläkärkeen. Yövyimme YHA hostellissa, joka oli oikein siisti, ja seuraavana päivänä hirveässä kiireessä lauttasatamaan. Kävi ilmi, että lautan check in sulkeutui puoli tuntia ennen lähtöä, jolloin olimme vasta lähdössä hostellista. Soitimme terminaaliin ja pyysimme siirtämään varauksemme seuraavaan lähtöön. Kun saavuimme terminaaliin 15 minuuttia ennen lähtöä, vaihdoimme varauksen uudestaan ja juoksimme laivaan. Ylimääräistä kulua tuli 5 dollaria per lippu. Hostelli oli 5 minuutin ajomatkan päässä satamasta ja lautta lähti kahdelta iltapäivällä, joten ei ollut mitään syytä aiheuttaa itsellemme sellaista stressiä. Lauttamatka kesti kolme tuntia. Luin Anna Kareninaa ja nukuin. Queen Charlotte Soundissa puolisen tuntia ennen saapumista heräsin ja katselin maisemia. Näytti vähän samalta kuin ruotsinlaivalla Tukholmaan saavuttaessa. Kapea väylä. Molemmin puolin suomalaisittain korkeahkoa rantaa. Tukholman huvilat puuttuivat. Ei muistuttanut mielikuvieni vuonoja, vaikka minulle on kerrottu, että sound=vuono.

Map picture

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Lisää Uudesta Seelannista

Kirjoitin lyhyen selostuksen Uudesta Seelannista (lyhennän NZ) jo kännykällä. Mitäköhän pitäisi vielä kirjoittaa?

Lento Sydneystä oli Aucklandiin, mutta Auckland on kuulemma NZ:n australialaisin kaupunki ja muistuttaa Sydneytä pienoiskoossa. Voi olla… olimme kaupungissa noin tunnin syömässä lounasta ja etsimässä Kathmandu-kauppaa vaellusvarusteita varten. Ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta paikalta. Poimimme vuokra-automme—automaattivaihteinen Mazda 3--kentältä ja ajoimme kolme tuntia etelään Waitomo Cavesille.

Waitomo Cavesillä menimme luolaraftingiin. Kävelimme, kahlasimme ja kelluimme autonrenkailla luolassa 3-4 tuntia. Luolan katossa oli pimeässä hohtavia matoja. Tai tarkemmin ottaen kuulemma pimeässä hohtavaa kärpäsentoukan ulostetta.

Waitomossa otimme kyytiin ruotsalaisen Saran, joka oli kierrellyt Uutta Seelantia liftaamalla ja julkisilla kaksi kuukautta ja oli nyt matkansa loppusuoralla. Liftaaminen on suosittua Uudessa Seelannissa. Teiden varrella näkyi paljon reissaajia peukku pystyssä. Päätimme hyväksyä vain naispuolisia matkustajia, mutta liftaaminen ei tunnu olevan tyttöjen suosiossa.

Matka jatkui Lake Taupoon, jossa kokeiltiin perhokalastusta. Siitä mainitsinkin kai aiemmin. Skydiving on Taupossa suosittua, mutta sitä olin kokeillut jo kolme vuotta sitten Australiassa.

Pohjoissaarella olisi ollut Sormusten Herran ja tulevan Hobitti-leffan kuvauspaikka, Hobitton. Aika ei riittänyt siihen. Paljon muitakin kehuttuja paikkoja jäi väliin. Seuraavana vuorossa oli Tongariro Alpine Crossing. Parinkymmenen kilometrin vaellus tulivuoriston (kai tulivuorista koostuva vuoristo on luonnollisesti tulivuoristo…?) yli. Vaellus on yhdensuuntainen, joten piti mennä bussilla. Bussi haki meidät viideltä aamulla hostellilta ja seitsemän tunnin kiipeämisen jälkeen odotimme reilun tunnin bussia toisessa päässä. Korkeuseroa tuli n 900 metriä. Alhaalla oli kesäinen sää, huipulla lunta ja sumua. Alla SportsTracker kartta, data ja muutama kuva:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/chor34tr925eg9om

Tässä vielä linkki edellisen päivän lämmittelyyn:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/1gg8fk247r2gc0pm

Jatkan myöhemmin lisää. Olen käymässä läpi kuvia ja siinä menee jonkin aikaa. Laitan varmaan myöhemmin tänään vielä jotain kuvia.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Mobiilipäivitys Uudesta Seelannista

Olen nyt uudessa seelannissa, eteläsaarella yhden opiskelukaverini
kanssa. Tarkoitus oli myös tavata muutama norjalaistyttö, mutta
suunnitelmat eivät osuneetkaan yhteen. Pohjoisessa menin luola
raftingiin, mikä oli ihan hauskaa. Kokeilin myös perhokalastusta. 45
cm kirjolohi oli melkein haavissa, mutta siima katkesi. Britit
istuttivat lohet aikoinaan uuden seelannin jokiin ja järviin. Sen
jälkeen "mordoriin", missä ylitettiin lumihuippuinen vuoristo ja
kiivettiin hyvän matkaa mt doomia, jonka oikeata nimeä en muista.
Sumun vuoksi ei tuntunut mielekkäältä kiivetä 2 tunnin ylimääräistä
pätkää huipulle, vaan tyydyttiin normaalin reitin matalampaan, 1900 m
huippuun.
Etelässä on satanut koko ajan. Kun jätin haltin sade-kuoritakkini
jostain syystä suomeen äidin koiran ulkoilutustakiksi, tuoden
australian talvea varten vain shortsit ja hupparin...ostin täältä
joulu alesta soft shell takin. Ei ole järkeä ostaa huonoa ja
halpaa...mutta tämä sopii hyvin kevätlasketteluunkin. Joululahja
itselleni... Ostin myös housut, mutta niissä tyydyin halvimpiin
citymarkethousuihin. Joka tapauksessa, olen ehtinyt käyttää varusteita
vain tunnin kävelyn ajan. Täällä oli "severe weather warning" ja
vaellusta ei suositeltu. Joissakin kylissä tulvat ovat tuhonneet
taloja ja aiheuttaneet evakuointeja. Nyt olen franz josefin
jäätiköllä. En viitsi maksaa 180 dollaria jäällä tallustamisesta,
joten kävelen mieluummin ilmaisen reitin jäätikön reunalle.
Seuraavaksi queenstown ja paluu sydneyyn. Kaksi viikkoa onkin aika
lyhyt aika vaikka tämä on pieni maa. Alunperin oli tarkoitus pysyä
pohjoisessa ja paluulento on sen vuoksi aucklandista. Sitten
päätettiin ajaa etelään ja varattiin christchurch-auckland lento.
Ajomatka queenstownista christchurchiin olisi vienyt koko päivän eikä
oikein ole aikaa pysähtyä missään, joten varattiin lento
queenstown-christchurch. Lennot eivät ole kalliita-jotain 100
dollaria/kpl, mutta olisi toki ollut helpompi lentää suoraan
queenstownista sydneyyn. Aika eri riitä eteläsaaren eteläosiin tai
itärannikoon.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Paluu Sydneyyn

Coolangatta oli aika rento paikka. Asuttiin hostellissa ja käytiin pari kertaa rannalla. Coolangattan jälkeen bussilla Byron Bayhyn, joka oli täynnä schoolieseita. Byron Bayssä olin neljä päivää. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat aurinkoisia, kaksi päivää välissä olivat koleita ja sateisia. Hostellissa ei ollut hirveästi tekemistä eikä kunnon oleskelutilaa. Byron Bayssä on majakka ja Australian itäisin kohta. Kävin katsomassa ne.

Lupasin aiemmin kuvia matkalta, mutta se ei taida olla mahdollista. Siirsin kuvat kamerasta ja puhelimesta ulkoiselle kovalevylle, joka meni rikki kun vedin kaapelin irti koneesta ilman että klikkasin “safely remove hardware”. Onneksi muut Australia kuvat ovat edelleen tietokoneella. Olisi pitänyt siirtää parhaat kuvat päivittäin nettiin.

Byron Baystä palasin tänään aamulla junalla Sydneyyn. 900 km junamatka kesti noin 14 tuntia. Sydneyssä odotti syksyinen sää. 15 astetta ja tihkusadetta. Pari kaveria oli menossa Bondi Beachille, joten lähdin mukaan. Rantavaatteissa tietenkin, koska oletin sään lämpenevän puoleen päivään mennessä. Sää viileni ja alkoi tuulla. Oli pakko ostaa huppari, koska muuten olisin varmaan vilustunut. Sydneyssä on kuulemma kylmin kesän alku 40-50 vuoteen.

Ylihuomenna Aucklandiin, Uuteen Seelantiin. Siellä on tarkoituskin olla vilpoista, joten yritän pakata sopivat vaatteet mukaan. Uudessa Seelannissa olen kaksi viikkoa, sitten jouluksi Sydneyyn. Niin joo, Sydneyssähän minulla ei enää ole omaa kämppää, joten olen suunnitellut nukkuvani kaverin soffalla yliopistolla.

Kurssien arvosanat tulivat meilissä. Läpäisin kaikki kurssit, joten Master of Business Law-tutkinto on nyt suoritettu. Arvosanatkin olivat ihan hyvät. Ainakin ne ovat ärsyttäneet juristikavereitani.