NZ:n eteläsaari

Voisin jatkaa NZ-tarinan loppuun. Eteläsaarella ajoimme Pictonin lauttasatamasta Nelsoniin. Koska aikaa oli rajatusti, Nelsonissa vain yövyttiin matkalla Abel Tasman National Parkiin. Picton-Nelson välillä olisi kulkenut hieno scenic route, mutta jouduimme luovuttamaan jo alle kymmenen minuutin ajon jälkeen. Vuokra-Ford-Focuksestamme puuttuivat tehot, joten oli tuskaista ajaa kiemuiraista, jyrkkää mäkeä ylös. Nopeusrajoitus oli 100km/h, mutta missään vaiheessa ei päästy yli 30km/h. Mutkaista tietä on ihan hauska ajaa, mutta matkustajana oli kuulemma oksettavaa. Moottoritie kiersi aika paljon, mutta oli varmasti nopeampi.

Nelsonissa ei siis tehty mitään. Sieltä jatkettiin Abel Tasman National Parkiin, jossa oli tarkoitus meloa kajakilla, kävellä coastal hike –vaellus, maastopyöräillä, tai ehkä tehdä kaikki yllämainitut asiat. Coastal hike vie normaalisti 2-3 päivää, mutta olisi ollut mahdollista kävellä lyhyt pätkä ja ajaa taksilla takaisin autolle. Joka tapauksessa kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, kun satoi kaatamalla ja kaikki vaellusreitit oli suljettu. Jatkoimme siis Franz Josefin jäätikölle.

Franz Josefin jäätikölle voi mennä helikopterilla tai järjestetään opastettuja kävelyitä. Jos ei halua maksaa itseään kipeäksi, voi myös kävellä näköalapaikalle ihmettelemään jäätikköä vähän kauempaa. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kavereilta olen jälkikäteen kuullut, että ratkaisu oli oikea. Opastetut kävelyt voi kuulemma hoitaa eläkeiässä. Laitoin sports-trackeriin Franz Josef kävelyreitin. En muista laitoinko linkin jo aiemmin. Jos en, lisään sen tähän myöhemmin. Jäätikkö näytti likaiselta. Hostellissa muistutti vähän jotain alppikylän hotellia ja siellä oli sauna. Kiukaassa olisi voinut olla enemmänkin kiviä, mutta löylyt olivat ihan hyvät. Tapasimme muutaman tanskalaistytön, jotka kiertelivät NZ:taa camper vanillä—sellaisella pakettiautolla, jossa voi nukkua. Syksyllä järjestettyjen rugbyn mm-kisojen jälkeen NZ:n leiritytymissääntöjä on kuulemma muutettu, eikä camper vaneillä saa enää leiriytyä muualle kuin niille varatuille parkkiksille. Ilmeisesti monet kuitenkin parkkeeravat lähelle hostelleja ja käyttävät hostellien keittiöitä ja kylppäreitä ilmaiseksi. Tätä kirjoittaessa nettiyhteyteni ei toimi, joten en muista mitä olen aiemmin kirjoittanut. Tarkistan vanhat tekstit myöhemmin ja jatkan, jos loppumatkasta, eli Queenstownista oli vielä lisättävää.