En muista olenko kirjoittanut tästä vielä. Australiassa olen useasti huomannut, että olisi hyödyllistä osata ruotsia. Varmaan tusinan verran ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia kanssaopiskelijoita on täällä viettämäni puolen vuoden aikana yrittänyt puhua ruotsia kanssani. Suomalaisia olen tavannut kaksi. Toinen hyödyllinen kieli olisi saksa.
Ulkomaalaisista oikeustieteellistä jatkotutkintoa suorittavista opiskelijoista puolet on aasialaisia (perustutkinnossa osuus on suurempi, muista tiedekunnista puhumattakaan). Toinen puolisko on lähinnä saksankielisiä sveitsiläisiä (en tiedä miksei ranskankielisiä ole). Lisäksi on saksalaisia, itävaltalaisia, skandinaaveja ja muutama ranskalainen. Hieman yleistäen, saksankieliset ja ranskalaiset tekevät Master of Laws-tutkintoa, skandinaavit Master of International Law and International Relations-tutkintoa.
Ruotsi, saksa (ja ranska) ovat siis englannin ohella hyödyllisimmät kielet. Espanja on turha. Suomesta puhumattakaan. Toki kaikki puhuvat englantia, mutta aina välillä olen porukassa ainoa, jonka takia muut eivät voi puhua keskenään skandinaavista kieltä tai saksaa. Olisi pitänyt käydä Philadelphian Swedish-American Chamber of Commercessa useammalla kuin yhdellä ruotsintunnilla.
Vaikka Suomi on kovin samankaltainen kuin muut Pohjoismaat, ilman kunnon ruotsinkielen osaamista tuntuu että olemme kuitenkin jotenkin erillään muista pohjoismaista. Kuulemma samanlaisessa asemassa kuin Islanti. Jossakin määrin osa porukkaa, mutta emme kuitenkaan täysjäseniä.