Myin telkkarin ja pyörän

Ostin heinäkuussa taulutelkkarin, koska kämpässä oli vain sellainen onneton, pieni, vanhanaikainen telkkari, johon ei saanut tietokonetta kiinni leffojen katsomista varten. 32 tuumainen kaupan omaa merkkiä oleva telkkari maksoi $280, eli 210 euroa. Mielestäni aika edullinen. Laitoin telkkarista myynti-ilmoituksen gumtree.com.au sivustolle viikko sitten ja pari päivää myöhemmin telkkari oli myyty 200 dollarilla. Samalla sivustolla myin myös pyöräni 150 dollarilla (ostin pyörän 180 dollarilla kesäkuussa). Molempien suhteen pelkäsin vähän, että joudun jättämään ne jollekin kaverille ja pyytämään kaveria myymään ne.

Kuuma

Täällä on nyt taas ollut vaihteeksi kesä. Säätiedotuksen mukaan 25-30 astetta, mutta se on varmaan varjossa. Aurinko täällä on paljon kuumempi kuin Suomessa ja kosteutta on enemmän, vaikkei lähelläkään esim Philadelphian luokkaa, joten säätiedotuksen 25-30 tuntuu ainakin paljon kuumemmalta kuin Suomessa.

Useimmissa asunnoissa ei kai ole ilmastointia, koska sähkö on kuulemma tolkuttoman kallista ja kuuma aika kestää vain vähän aikaa. Jos tämä tarkoittaa marraskuusta maaliskuuhun, niin kuin vaikuttaa, mielestäni viisi kuukautta tukahduttavaa kuumuutta on ihan riittävästi ilmastoinnin kannattavuuteen. Toisaalta kun seinät ja ikkunat ovat ohuita ja tiivistämättömiä, ilmastointi ei olisi hirveän tehokasta.

Kuumuus joka tapauksessa vaikuttaa ainakin minun elämääni. Kahdeksan jälkeen aamulla on mahdotonta nukkua tai olla ilmastoimattomassa tilassa sisällä. Opiskelijan elämänrytmissä kahdeksan on liian aikaisin herätä. Yölläkin nukun kyllä joko pelkän lakanan kanssa tai kokonaan ilman peittoa ja silti pyörin ja hikoilen läpi yön. Ruokahalua ei ole hirveästi (flunssa ehkä vaikuttaa myös…) ja olenkin syönyt käytännössä vain muroja aamulla ja leivän ja pari banaania tai hedelmää myöhemmin päivällä. Olen yrittänyt suunnitella matkustelua kesäksi/kesälomaksi, mutta kotona on mahdotonta keskittyä kuumuuden vuoksi. Eilen menin suosiolla yliopistolle tuttuun, ilmastoituun tietokonesaliin. En ymmärrä miten kukaan voi asua kuumassa maassa ilman ilmastointia. Rannalla sen sijaan on ihan mukavaa. Vesi on raikasta ja merituuli vilvoittaa.

Flunssa

Kun viimeiset 26 vuotta flunssakausi on ollut pohjoisen pallonpuoliskon syksyllä tai talvella, ihmiskeho ei ilmeisesti vuoden aikana pysty sopeutumaan vuodenaikojen päinvastaiseen järjestykseen. Kun täällä oli touko-elokuussa viileät päivät ja yöllä jäätävän kylmää sisällä, kukaan kavereistani ei sairastunut mihinkään flunssan tyyppiseen. Nyt kun lämpötilat ovat Suomen kesälukemissa, flunssa on iskenyt suurimpaan osaan. Ainakin minä voin kyllä syyttää itseänikin. Viime maanantaina oli 35 astetta lämmintä, seuraavana päivänä sateista, tuulista ja kylmää, mutta vaatetukseni pysyi samana ja istuin terassilla kaksi tuntia. Siitä lähtien on ollut kurkku kipeä, mahdollisesti kuumeinen olo (en ymmärtänyt ottaa kuumemittaria mukaan, enkä tiedä johtuuko olo lämpötilan vaihteluista…välillä aurinko paistaa ja on kuuma, mutta välillä on pilvistä ja tuuli on aika kylmä), viikonlopusta alkaen on ollut yskää ja tänään nuha.

Huomiselle on sovittuna golfia. Toivottavasti tauti hellittää.

Olen harkinnut käyväni yliopiston terveysasemalla. Olen maksanut sairausvakuutuksestani maltaita ja käsittääkseni vakuutus kattaa terveysasemakäynnit. Ehkä sieltä saisi jotain tehokasta lääkettä. Toisaalta tuntuu vähän turhalta, kun varmaan lepo, vesi ja ibuprofeeni ovat tehokkaimmat lääkitykset.

Tietokonesali

Kirjoitan esseitäni lähinnä yliopiston tietokoneilla, koska omassa läppärissä on turhan pieni näyttö, jos täytyy kirjoittamisen ohessa selata pitkiä artikkeleita. Yliopistolla on tietokoneita lähinnä tietokonesaleissa. Law schoolissa on yksi pieni, 20 tietokoneen sali, johon pääsevät vain jatko-opiskelijat. Lisäksi on isompi sali law schoolin kirjaston alakerrassa, johon kaikilla yliopiston opiskelijoilla on pääsy. Tietokonesaleja on myös muissa rakennuksissa ympäri kampusta, mutta useimmissa tietokoneissa käyttö on rajoitettu tuntiin tai kahteen. Jos on ruuhkaa, käyttöaika täytyy varata varausjärjestelmästä. Sellainen on liian hankalaa, joten käytän koneita vain law schoolissa.

Viimeiset pari viikkoa jatko-opiskelijoiden tietokonesaliin on täytynyt saapua viimeistään kahdeksalta aamulla. Muuten kaikki koneet on jo varattu. Lisäksi jotkut jättävät kirjoja ja muita kamoja yön yli varaamaan paikkaa. On hankala tietää milloin joku on esimerkiksi aamukahvilla ja milloin paikka on varattu edellisenä iltana. Paikkoja ei saisi varata. Tietokoneen saa lukita enintään tunnin poissaoloa varten.

En ole aamuihminen, joten olen viime aikoina joutunut law schoolin kirjaston alakertaan. Siellä ei ole ikkunoita. Joku hälytys menee päälle useamman kerran päivässä. Käsittääkseni piippaus merkitsee sitä, että joku on yrittänyt viedä kirjoja kirjastosta lainaamatta niitä. Alakerran tietokonesalissa on myös se huono puoli, että Australian heikot kännykkäverkot eivät läpäise kirjaston jykeviä lasiseiniä, joten kommunikointi yläkerran tietokonesalissa istuvien kavereiden kanssa vaikeutuu. Tällä on suuri merkitys kahvi- ja lounastaukojen suhteen. Toisaalta tuntuu että olen huomattavasti tehokkaampi ilman taukoja.

Mitäs muuta? Maanantaina oli kesä. 34 astetta lämmintä (istuin tosin kirjastossa koko päivän). Eilen ja tänään on syksy. Olen kuitenkin päättänyt, että kesä on alkanut ja mieluummin palelen kylmässä ja sateessa shortseissa kuin käytän farkkuja. Kesä alkaa kai virallisesti joulukuun puolivälissä tai jotain.

Ihmisten perusoikeudet ja muita luentoja

Kävin muutama viikko sitten kuuntelemassa luentoa Australian terrorismilaista. Luennon piti yksi yliopistoni proffista (http://www.law.unsw.edu.au/staff/williamsg/). Australian terrorismilait ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Euroopassa ja Amerikassa, mutta ilmeisesti ainakin osittain jopa enemmän ihmisoikeuksia polkevia kuin Amerikassa. Syy tähän on se, että Australia on ainoa kehittynyt maa, jossa ei ole perustuslaissa tai missään muussakaan laissa säädetty ihmisten perusoikeuksia. Ainakin proffan mukaan tämä on johtanut siihen, ettei lakeja säädettäessä ole mitään pakottavaa tarvetta selvittää ovatko lait ihmisoikeuksien mukaisia.

Wikipedia kertoo tällaista Suomen perusoikeuksista:

“Perustuslain toinen luku on vaikutuksiltaan ehkä nykyään tärkein perustuslain luku, jota joudutaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta aika ajoin tulkitsemaan tavallisia lakeja säädettäessä. Luvussa säädetään perusoikeuksista, ja annetaan perusteet, joilla näihin oikeuksiin voidaan rajatuissa tapauksissa puuttua. Esimerkiksi vuonna 2006 perustuslakivaliokunta antoi lausunnon yli 60 lakiesityksestä, ja käsitteli näistä useimmissa lakiesityksiä perusoikeuksiin puuttumisen näkökulmasta.^[7] Useisiin lakiesityksiin jouduttiin näiden lausuntojen perusteella tekemään muutoksia.”

Ihmisen perusoikeuksien lisäämistä perustuslakiin on kai harkittu, ja suurin osa väestöstä ilmeisesti kannattaa sitä, mutta hallitus tai muu päättävä elin on ollut sitä mieltä, ettei ihmisten perusoikeuksien virallistamiselle ole tarvetta.

Erilaisia ilmaisia luentoja on oikeastaan aika usein. Harmi että en tiennyt niistä aiemmin. Kävin (muistaakseni) viime viikolla kuuntelemassa luentoa hiilidioksidin talteenottomenetelmistä.

http://www.unsw.edu.au/events/db/2011/09/emission.html
http://www.eng.unsw.edu.au/node/686

Luennoitsijoita oli neljä ja suurin osa oli aika tylsää. Käytännössä lueteltiin vaan projekteja joita New South Walesissa on aloitettu tai suunnitteilla. Mielenkiintoisin osuus oli ruotsalaisen proffan ja Vattenfallin neuvonantajan, Lars Strömbergin esitelmä Vattenfallin projekteista.

Vattenfallilla on jotain koelaitoksia Euroopassa ja tarkoitus on ollut asentaa CO2 talteenottojärjestelmiä laajemminkin. Saksassa joku projekti kaatui poliittisiin ongelmiin. Voimala oli yhdessä osavaltiossa ja CO2 säilytys oli sovittu toiseen osavaltioon. Säilöntäosavaltio kuitenkin lopulta ilmoitti, etteivät halua vain jätettä, vaan myös voimalaitos pitäisi siirtää. Yleisesti Vattenfall, tai ainakin tämä proffa suhtautuu skeptisesti CO2 talteenoton mahdollisuuksiin. Ihmisten reaktio hiilidioksidin säilöntään on hyvin samanlainen kuin ydinvoimajätteen säilöntään. Eli sitä pidetään aikapommina. Lisäksi proffa piti nykyisiä päästöhintoja aivan liian alhaisina, eikä usko, että poliittinen tahto riittää hintojen nostamiseen. Nykyhinnoilla on kannattavampaa tuprutella päästöjä mielinmäärin kuin asentaa kalliita talteenottojärjestelmiä. Menetelmä itsessään on kuulemma oikein mainio. Koelaitoksessa 99,7% CO2-päästöistä saadaan talteen.

Tällä viikolla olisi taas law schoolissa luento siitä kannattaako esim. kolarin jälkeen pyytää anteeksi, vai voiko se tarkoittaa oikeuden silmissä syyllisyyden myöntämistä. En ole varma ehdinkö luennolle, kun samana päivänä olisi tarkoitus golfata aamulla. Yliopiston ulkopuolellakin on luentoja, Sydneyssä on esimerkiksi joitain think tankejä jotka järjestävät luentoja. Täytyy yrittää ehtiä johonkin.

IPR-strategia ja–hallinta

Lukukauden viimeinen kurssini on immateriaalioikeuksien (IPR) hallinta ja niihin liittyvä strategia. Toistaiseksi kurssi on ollut oikein mielenkiintoinen ja käytännönläheinen. Kurssin vetäjä on osakkaana isossa lakifirmassa ja lisäksi useimmilla luennoilla on ollut luennoimassa alan asiantuntijoita muista firmoista. Esimerkiksi viime viikolla oli Microsoftin Intian IP-johtaja (tosin videopuhelun välityksellä, koska joutui peruuttamaan matkan) kertomassa miten Microsoftilla immateriaalioikeudet on sisällytetty osaksi yhtiön strategiaa, käyttäen XBOX 360-konsolin Kinect-lisälaitetta esimerkkinä. Tällä viikolla oli Fosters/Treasury Wine Estatesilta (TWE eriytettiin tänä vuonna ja listattiin pörssiin itsenäisenä) IP-johtaja kertomassa omista kokemuksistaan.

Molemmissa tapauksissa painotettiin sitä, että IPR ei voi (ainakaan nykyään) olla ainoastaan hallinnollinen toimenpide, joka sisältää vain patenttien ja tavaramerkkien rekisteröimistä, vaan täytyy olla proaktiivisempi ja tuoda IP-hallinta osaksi yhtiön kokonaisstrategiaa. Kilpailijoiden toimintaa täytyy täytyy seurata, kaikkia keksintöjä ja tuotteen kaikkia toimintoja ei voi tai kannata patentoida ja esim. markkinointiosaston kanssa täytyy tehdä tiivistä yhteistyötä. Voi olla, että viinipullon etiketissä olevan tuotenimen tai logon voi suojata tavaramerkillä, mutta mainoksessa vähän muunneltuna, tai erillään pullosta tai etiketistä logo tai nimi loukkaakin jotain muuta tavaramerkkiä.

Eilen oli vuorostaan Brand Finance-firmasta kaveri kertomassa immateriaalioikeuksien arvonmäärityksestä ja rojaltien laskennasta. Ei oikeastaan mitään uutta minulle, vaikken ole töissä ollutkaan immateriaalioikeuksien kanssa tekemisissä.

Kaikki luennoitsijat ovat olleet todella hyviä, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys. Proffat voivat olla todella hyviä akateemikkoja ja patenttijuristit hyviä juristeja, mutta jotta luennosta saa mitään irti, täytyy luennoitsijan olla myös hyvä esiintyjä.

Kielet

En muista olenko kirjoittanut tästä vielä. Australiassa olen useasti huomannut, että olisi hyödyllistä osata ruotsia. Varmaan tusinan verran ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia kanssaopiskelijoita on täällä viettämäni puolen vuoden aikana yrittänyt puhua ruotsia kanssani. Suomalaisia olen tavannut kaksi. Toinen hyödyllinen kieli olisi saksa.

Ulkomaalaisista oikeustieteellistä jatkotutkintoa suorittavista opiskelijoista puolet on aasialaisia (perustutkinnossa osuus on suurempi, muista tiedekunnista puhumattakaan). Toinen puolisko on lähinnä saksankielisiä sveitsiläisiä (en tiedä miksei ranskankielisiä ole). Lisäksi on saksalaisia, itävaltalaisia, skandinaaveja ja muutama ranskalainen. Hieman yleistäen, saksankieliset ja ranskalaiset tekevät Master of Laws-tutkintoa, skandinaavit Master of International Law and International Relations-tutkintoa.

Ruotsi, saksa (ja ranska) ovat siis englannin ohella hyödyllisimmät kielet. Espanja on turha. Suomesta puhumattakaan. Toki kaikki puhuvat englantia, mutta aina välillä olen porukassa ainoa, jonka takia muut eivät voi puhua keskenään skandinaavista kieltä tai saksaa. Olisi pitänyt käydä Philadelphian Swedish-American Chamber of Commercessa useammalla kuin yhdellä ruotsintunnilla.

Vaikka Suomi on kovin samankaltainen kuin muut Pohjoismaat, ilman kunnon ruotsinkielen osaamista tuntuu että olemme kuitenkin jotenkin erillään muista pohjoismaista. Kuulemma samanlaisessa asemassa kuin Islanti. Jossakin määrin osa porukkaa, mutta emme kuitenkaan täysjäseniä.