NZ:n eteläsaari

Voisin jatkaa NZ-tarinan loppuun. Eteläsaarella ajoimme Pictonin lauttasatamasta Nelsoniin. Koska aikaa oli rajatusti, Nelsonissa vain yövyttiin matkalla Abel Tasman National Parkiin. Picton-Nelson välillä olisi kulkenut hieno scenic route, mutta jouduimme luovuttamaan jo alle kymmenen minuutin ajon jälkeen. Vuokra-Ford-Focuksestamme puuttuivat tehot, joten oli tuskaista ajaa kiemuiraista, jyrkkää mäkeä ylös. Nopeusrajoitus oli 100km/h, mutta missään vaiheessa ei päästy yli 30km/h. Mutkaista tietä on ihan hauska ajaa, mutta matkustajana oli kuulemma oksettavaa. Moottoritie kiersi aika paljon, mutta oli varmasti nopeampi.

Nelsonissa ei siis tehty mitään. Sieltä jatkettiin Abel Tasman National Parkiin, jossa oli tarkoitus meloa kajakilla, kävellä coastal hike –vaellus, maastopyöräillä, tai ehkä tehdä kaikki yllämainitut asiat. Coastal hike vie normaalisti 2-3 päivää, mutta olisi ollut mahdollista kävellä lyhyt pätkä ja ajaa taksilla takaisin autolle. Joka tapauksessa kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, kun satoi kaatamalla ja kaikki vaellusreitit oli suljettu. Jatkoimme siis Franz Josefin jäätikölle.

Franz Josefin jäätikölle voi mennä helikopterilla tai järjestetään opastettuja kävelyitä. Jos ei halua maksaa itseään kipeäksi, voi myös kävellä näköalapaikalle ihmettelemään jäätikköä vähän kauempaa. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kavereilta olen jälkikäteen kuullut, että ratkaisu oli oikea. Opastetut kävelyt voi kuulemma hoitaa eläkeiässä. Laitoin sports-trackeriin Franz Josef kävelyreitin. En muista laitoinko linkin jo aiemmin. Jos en, lisään sen tähän myöhemmin. Jäätikkö näytti likaiselta. Hostellissa muistutti vähän jotain alppikylän hotellia ja siellä oli sauna. Kiukaassa olisi voinut olla enemmänkin kiviä, mutta löylyt olivat ihan hyvät. Tapasimme muutaman tanskalaistytön, jotka kiertelivät NZ:taa camper vanillä—sellaisella pakettiautolla, jossa voi nukkua. Syksyllä järjestettyjen rugbyn mm-kisojen jälkeen NZ:n leiritytymissääntöjä on kuulemma muutettu, eikä camper vaneillä saa enää leiriytyä muualle kuin niille varatuille parkkiksille. Ilmeisesti monet kuitenkin parkkeeravat lähelle hostelleja ja käyttävät hostellien keittiöitä ja kylppäreitä ilmaiseksi. Tätä kirjoittaessa nettiyhteyteni ei toimi, joten en muista mitä olen aiemmin kirjoittanut. Tarkistan vanhat tekstit myöhemmin ja jatkan, jos loppumatkasta, eli Queenstownista oli vielä lisättävää.

Kati ja Jaska saapuivat Sydneyyn

Kati ja Jaska saapuivat 28.12. aamulla Sydneyyn 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Yksi yliopiston asuntolassa asuva kaverini oli sukulaisten luona joulun ja uuden vuoden ajan, joten olen Uuden Seelannin jälkeen yöpynyt kaverin kämpässä. Sinne vein Katin ja Jaskankin ensimmäisiksi öiksi Sydneyssä. Paikka on saastainen. Kaverini lisäksi seitsemän muuta, joista vain yksi on sisäsiisti. Yksi ilmeisesti ei ole tottunut käyttämään vessanpönttöä ja oli kuulemma pissannut useasti vessan seinälle menneen vuoden aikana. Siltä vessa haisikin. Onneksi kylppäreitä oli kolme. Lisäksi parvekkeella oli ilmeisesti useamman kuukauden roskat levitettynä ympäri lattiaa. Linnut kävivät vähän väliä siellä syömässä ja silloin tällöin keittiössäkin asti. Jääkaapissa oli aikoja sitten pilaantuneita ruokia. Esimerkiksi heitin pois lokakuussa vanhaksi mennyttä maitoa. Keittiö oli siinä kunnossa, että vieraani kieltäytyivät laittamasta siellä mitään ruokaa. Yöt nukuimme kaverini huoneessa sängyssä ja lattialla. Hyvää harjoittelua hostellimatkailuun.

Kati ja Jaska ovat Australiassa vajaat kolme viikkoa, joten halusimme olla tehokkaita. Jätimme kamat kämppään ja menimme Coogeehen aamiaselle/lounaalle Subwayhyn. Sen jälkeen 7 km Coogee-Bondi Beach kävely. Kävellessähän ei tarvitse aurinkorasvaa…poltimme kaikki naamamme—emme tosin pahasti. En muista polttaneeni itseäni aiemmin tämän vuoden aikana.

Illalla vielä Sydneyn oopperatalolle. Oopperatalon jälkeen kello olikin jo 10 illalla ja pitkän harhailun jälkeen emme löytäneet auki olevaa ravintolaa. Ostimme pizzan ja menimme bussilla takaisin kämpälle.

Tulikin aika reipas ensimmäinen päivä. 30000 askelta nokian wellness diaryn mukaan. Vieraat eivät kuitenkaan vaikuttaneet kärsivän liikaa jet lagistä tai matkarasituksesta.

Joulu

On vaikea käsittää, että on joulu. Sydneyssä on ollut harmaata ja sateista viimeisen kuukauden (mikä ei ole haitannut, koska olen ollut muualla). Se sopii suomalaiseen jouluun, mutta nyt aattona on hellettä ja aurinkoista. Samaa luvattu myös huomiselle joulupäivälle. Aurinko, shortsit, uimaranta, palmut ja papukaijat eivät kuulu jouluun. Yhtään joululauluakaan en ole vielä kuullut.

Ostin eilen lohta jonka ainakin yritin graavata. Saa nähdä miten onnistui. Tänään aamulla tein riisipuuroa, joka onnistui loistavasti! Yllättäen mantelikin osui minulle! Ehkä ainoana syöjänä todennäköisyys oli puolellani.

Luulin, ettei jouluaattoa vietetä Skandinavian ulkopuolella, mutta ilmeisesti ainakin saksalaiset ja chileläiset viettävät joulua aattona. Chileläinen opiskelukaverini, jonka soffalla nukun, menee sukulaisten luokse. Minä vien graaviloheni ja Ikeasta ostamani glögin Manly Beachille saksalaisen opiskelukaverin (kämppikseni Coogeesta) luokse ja vietän aaton saksalaiskavereiden kanssa. Kinkkua ei ole, mutta lammasta tai jotain muuta--ilmeisesti saksalaista jouluruokaa--pitäisi olla. Joulukirkkoonkin yritetään mennä. Suomalaiskirkkoja ei taida olla, mutta Manlyssä on norjalainen merimieskirkko ja tietysti liuta muita kirkkoja. Ainakin osa kavereista on katolisia. En tiedä osaanko käyttäytyä oikein, jos menen katoliseen joulujumalanpalvelukseen.

Täytyy kuunnella joululauluja matkalla Manlyyn.

Huomenna on vuorossa australialainen joulugrillijuhla Coogee Beachillä norjalais- ja saksalaisseurassa.

NZ Pääsaarelle

Alpine Crossingin jälkeen ajoimme 4-5 tunnin matkan Wellingtoniin, pohjoissaaren eteläkärkeen. Yövyimme YHA hostellissa, joka oli oikein siisti, ja seuraavana päivänä hirveässä kiireessä lauttasatamaan. Kävi ilmi, että lautan check in sulkeutui puoli tuntia ennen lähtöä, jolloin olimme vasta lähdössä hostellista. Soitimme terminaaliin ja pyysimme siirtämään varauksemme seuraavaan lähtöön. Kun saavuimme terminaaliin 15 minuuttia ennen lähtöä, vaihdoimme varauksen uudestaan ja juoksimme laivaan. Ylimääräistä kulua tuli 5 dollaria per lippu. Hostelli oli 5 minuutin ajomatkan päässä satamasta ja lautta lähti kahdelta iltapäivällä, joten ei ollut mitään syytä aiheuttaa itsellemme sellaista stressiä. Lauttamatka kesti kolme tuntia. Luin Anna Kareninaa ja nukuin. Queen Charlotte Soundissa puolisen tuntia ennen saapumista heräsin ja katselin maisemia. Näytti vähän samalta kuin ruotsinlaivalla Tukholmaan saavuttaessa. Kapea väylä. Molemmin puolin suomalaisittain korkeahkoa rantaa. Tukholman huvilat puuttuivat. Ei muistuttanut mielikuvieni vuonoja, vaikka minulle on kerrottu, että sound=vuono.

Linkki kuviin

https://picasaweb.google.com/antti.kaukoranta/UusiSeelantiJoulukuu2012?authuser=0&feat=directlink

Geotaggit katosivat Windows Live Photosta Picasaan siirrettäessä, joten karttaa ei näy.

Kuvia pohjoissaarelta

 

		NZ pohjoinen VIEW SLIDE SHOW DOWNLOAD ALL

Laitan myöhemmin kaikki kuvat Picasaan ja linkin tänne.

Lisää Uudesta Seelannista

Kirjoitin lyhyen selostuksen Uudesta Seelannista (lyhennän NZ) jo kännykällä. Mitäköhän pitäisi vielä kirjoittaa?

Lento Sydneystä oli Aucklandiin, mutta Auckland on kuulemma NZ:n australialaisin kaupunki ja muistuttaa Sydneytä pienoiskoossa. Voi olla… olimme kaupungissa noin tunnin syömässä lounasta ja etsimässä Kathmandu-kauppaa vaellusvarusteita varten. Ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta paikalta. Poimimme vuokra-automme—automaattivaihteinen Mazda 3--kentältä ja ajoimme kolme tuntia etelään Waitomo Cavesille.

Waitomo Cavesillä menimme luolaraftingiin. Kävelimme, kahlasimme ja kelluimme autonrenkailla luolassa 3-4 tuntia. Luolan katossa oli pimeässä hohtavia matoja. Tai tarkemmin ottaen kuulemma pimeässä hohtavaa kärpäsentoukan ulostetta.

Waitomossa otimme kyytiin ruotsalaisen Saran, joka oli kierrellyt Uutta Seelantia liftaamalla ja julkisilla kaksi kuukautta ja oli nyt matkansa loppusuoralla. Liftaaminen on suosittua Uudessa Seelannissa. Teiden varrella näkyi paljon reissaajia peukku pystyssä. Päätimme hyväksyä vain naispuolisia matkustajia, mutta liftaaminen ei tunnu olevan tyttöjen suosiossa.

Matka jatkui Lake Taupoon, jossa kokeiltiin perhokalastusta. Siitä mainitsinkin kai aiemmin. Skydiving on Taupossa suosittua, mutta sitä olin kokeillut jo kolme vuotta sitten Australiassa.

Pohjoissaarella olisi ollut Sormusten Herran ja tulevan Hobitti-leffan kuvauspaikka, Hobitton. Aika ei riittänyt siihen. Paljon muitakin kehuttuja paikkoja jäi väliin. Seuraavana vuorossa oli Tongariro Alpine Crossing. Parinkymmenen kilometrin vaellus tulivuoriston (kai tulivuorista koostuva vuoristo on luonnollisesti tulivuoristo…?) yli. Vaellus on yhdensuuntainen, joten piti mennä bussilla. Bussi haki meidät viideltä aamulla hostellilta ja seitsemän tunnin kiipeämisen jälkeen odotimme reilun tunnin bussia toisessa päässä. Korkeuseroa tuli n 900 metriä. Alhaalla oli kesäinen sää, huipulla lunta ja sumua. Alla SportsTracker kartta, data ja muutama kuva:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/chor34tr925eg9om

Tässä vielä linkki edellisen päivän lämmittelyyn:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/farshore/1gg8fk247r2gc0pm

Jatkan myöhemmin lisää. Olen käymässä läpi kuvia ja siinä menee jonkin aikaa. Laitan varmaan myöhemmin tänään vielä jotain kuvia.